Huomenna se alkaa: Jokainen suomalainen voi aloittaa nimienkeruun kansalaisaloitteeseen. Mikäli aloite saa 50 000 nimeä 6kk aikana, on eduskunnan käsiteltävä lakialoitetta kuten yksittäisen kansanedustajan lakialoitetta.
Huomattavaa järjestelmässä on myös mahdollisuus sähköiseen nimien keruuseen luotettavasti. Tietääkseni tätä sovelletaan nyt ensimmäistä kertaa maailmassa. Olen tästä puhunut aiemmin moneen otteeseen: Sähköistämisellä ei saavuteta vaalien suhteen mitään etuja, unohdetaan toistaiseksi sähköinen äänestäminen. Sen sijaan aloiteoikeuden sähköistäminen muuttaa menettelyn luonnetta radikaalisti demokraattisempaan suuntaan.
Vaalit ovat valtion taholta organisoitu toimitus. Kansanaloite on nimensä mukaisesti jotain mikä täytyy joka kerta organisoida erikseen. Paperinen nimien keruu ympäri maata vaatii suuren poliittisen motivaation - tai sitten laajan poliittisen organisaation. Oli se sitten jokin olemassaolevan puolueen kenttäorganisaatio, ammattiyhdistysliike tai jokin valtansa vakiinnuttanut suuri järjestö, paperisessa nimienkeruussa valta-asema on korostuneesti niillä joilla on jo rahoitus, organisaatio ja siten yleensä myös joko suoraa poliittista valtaa tai vähintään vaikutusvaltaa.
Sähköinen kansalaisaloite mahdollistaa impulssien kasaantumisen alhaalta-ylös, juuri niin kuin demokraattisessa prosessissa kuuluukin olla. Katsotaan viime vuosien nettiadressi-ilmiöitä tai aivan parin viime vuoden Facebook-ilmiöitä; organisoituminen on ollut.. orgaanista. Ihan täyttä FB-integraatiota sähköiseen aloitteeseen tustkin tulee, mutta on selvää että meno tulee muuttumaan.
Entä millaiseksi muodostuu poliittinen lähtötilanne?
Äänivaltalaisesta näkökulmasta looginen vaihtoehto olisi heti 1.3.2012 aloittaa adressi, jossa esitetään joko a) koko perustuslain uudistamista, b) perustuslain säätämisehtojen muuttamista sellaiseksi että perustuslaki on aina hyväksyttävä vain ja ainoastaan kansanäänestyksessä ja valmistelu avattava eduskunnan ulkopuolisille inputeille, tai c) aloiteinstituution radikaalia muuttamista siten, että aloite aina johtaisi kansanäänestykseen.
Muutamasta syystä tällainen suoraviivainen lähtö ei kuitenkaan tunnu mielestäni oikealta.
Ensinnäkin: Veikkaan että suurin osa kansasta ei ole vielä havahtunut aloite-instituution olemassaoloon. Sen vuoksi ajatusta aiemmin käyttämättömän instituution välittömästä päivittämisestä ennen kun sitä ollaan kertaakaan kokeiltu, sellaista ajatusta voisi olla vaikea myydä muille kuin die-hard demokratia-aktivisteille.
Näkisin asian niin, että on syytä käydä ensin läpi muutamat poliittisiin sisältöihin käyvät aloitteet, ennen kun aloitetaan aloitteita politiikan rakenteista.
Millaisia poliittisia sisältöjä kannattaisi sitten tuoda tarjolle? - Aloiteinstituution avoimuus takaa sen, että riippumatta siitä mitä me demokratiateoreetikot ja demokratia-aktivistit suosittelemme, liikkeellelähtöjä tullaan näkemään jos jonkinlaisia. Hei, tämä ON demokratiaa.
En pidä pahana 50 000 nimen rajaa. Se on paljon, mutta kuitenkin alle 2% äänioikeutetuista. Mielenkiintoista on, millaisen auran kansalaisaloite saa: Syntyykö eduskunnalle suuri paine hyväksyä ensimmäinen kansalaisaloite riippumatta eduskuntalaitoksen sisäisistä voimasuhteista, kun "nyt vihdoin ja kerrankin on annettu kansalle ääni"? - Mielestäni tähän on tendenssiä, erityisesti jos ensimmäinen täydet 50 000 nimeä kerännyt aloite saa paljon julkisuutta. - Ja miksei saisi, onhan tuolloin kyseessä merkkipaalu ja ennakkotapaus Suomen poliittisessa historiassa.
Jos ensimmäinen 50 000 ääntä kerännyt aloite on äänekkään vähemmistön, esim. kärjekkään maahanmuuttokriittinen aloite, on tällä oma vaikutuksensa siihen, millaisen historiallisen silauksen aloiteinstituutio saa. Ensivaikutelman voi tehdä vain kerran.
Eduskunnassa syntyvän asenteen ja mielialan lisäksi tällä on merkitystä kansalaisten poliittisen itseymmärryksen kannalta.
Olisin taipuvainen ajattelemaan, että aloiteinstituution kohdalla myötäkarvainen strategia olisi viisain: Aloitetaan jostain ilmeisestä asiasta, joka on jäänyt kansanedustajilta huomiotta ja jolle on vaikea sanoa ei.
Jos aloiteinstituutiolle syntyy alkuun sellaista auraa että kansanedustajilla on erityistä painetta hyväksyä aloite, olisi "toisessa aallossa" hienoa tuoda esiin aloite, johon kansanedustajat haluaisivat sanoa EI, mutta johon on pakko sanoa KYLLÄ. Ajatellaanpa aloitetta kansanedustajien palkkauksesta. Aivan varmasti tästä tullaan näkemään jos jonkinmoisia liikkeellelähtöjä. Jos aloite on selvästi herravihamielinen, saannee eduskunta kansalaisten siunauksen aloitteen tyrmätessään. Sen jälkeen on vaikeampi lähteä vähään aikaan hakemaan nimiä maltillisempaan kansanedustajien palkkaukseen (ja eläke-etuihin) koskevia aloitteita.
Yksi kysymys kuuluu myös: Saavatko myös sellaiset aloitteet paljon julkisuutta, jotka eivät saavuta 50 000 äänen rajaa? - Aivan varmasti ensimmäiset saavat, silkasta uutuudesta.
Entä onko ensimmäisillä ei-onnistuneilla alotteilla vastaavaa ennakko-ilmapiiriä luovaa vaikutusta kuin ensimmäisillä 50 000 nimeä keränneillä alotteilla? - Nähdäkseni ei.
Perustelen väitettä seuraavasti: Ensimmäiset rajapyykin alle jäävät aloitteet muodostavat kyllä alustavan ilmapiirin alotteiden tekemisen kansalaisprosessille. Ensimmäisistä epäonnistuneista aloitteista yritetään saada oppi irti ja tehdä jatkossa aloitteet jollain toisella tavalla.
Kuitenkin, kun ensimmäinen aloite yltää 50 000 rajapyykin yli, muuttuu poliittinen kehys. Silloin ei enää määritellä ilmapiiriä ja "yleisiä totuuksia" ainoastaan kansalaisprosessissa, vaan laajemmassa poliittisessa prosessissa, joka sisältää kansalaisprosessin, eduskuntaprosessin ja laajemman julkisuuden. Tästä kehyksestä tulee hallitseva tulkintakehys suhteessa ensimmäisiin mahdollisiin epäonnistumisiin, joista tulee lähinnä historian anekdootteja.
Median rooli on myös aloiteinstituutiossa. Koska sosiaalisella medialla tulee olemaan aivan keskeinen rooli aloiteinstituutiossa ja koska vakiintunut media uskoo löytävänsä nuoruuden eliksiirin sosiaalisesta mediasta, veikkaan että vakiintunut media seuraa aloiteprosesseja sosiaalisessa mediassa hanakkaasti. Nyt ei ollakaan enää vain klikkaamassa peukkuja, vaan käyttämässä oikeata valtaa. - Olkoonkin että lopullinen sana jää eduskunnalle. Jonkin verran establishoitunut media tahtoo tietenkin pitää valtoimenaan myllertävään sosiaaliseen mediaan. - Onhan koko kansankunnan tasoiset poliittiset analyysit valtakunnan median uskottavuuden ja itseymmärryksen selkäranka.
Mielenkiintoista on myös se, kuinka paljon aletaan käyttää mielipidemittauksia niiden aloitteiden suhteen, jotka ylittävät 50 000 rajapyykin. Nimittäin innokas 2% voi hyvinkin ensi alkuun näyttää kansalaisten enemmistöltä, vaikkei sitä ole. Eduskunnassa voi hyvinkin löytyä käyttöä mielipidetutkimuksille, jotka osoittavat enemmistön vastustavan aloitetta. Näin etenkin, jos ilmapiiriin tulee tunnelma, että aloitteet pitäisi hyväksyä sen vuoksi että niillä on demokraattisen alkuprosessin neitseellinen sädekehä. Tällöin kansanedustajat tekevät omalle arvovallalleen kuitenkin karhunpalveluksen: Väistämällä edustuksellisuuden argumentaation ja vetoamalla mielipidetutkimuksiin, edustajat tahtomattaan synnyttävät ajattelutapaa että kaikki päätökset tulisi tehdä kansalaisten suoraan mitatun enemmistön tahdon mukaisesti.
Ensimmäinen vuosi-kaksi jolloin aloiteinstituutio pääsee vauhtiin syntyville tulkintakehyksille, toimintatavoille ja arvostuksille tärkeä. En pidä pahana vaikka aloiteinstituutiolla olisi hidas alku. Näin voi hyvinkin olla, ennen kun ensimmäinen aloite ylittää 50 000 nimen rajan. Samoin, ennen kun sähköinen aloite on käytössä, voi olla kankeaa tavoittaa 50 000 nimen raja. Kuitenkin, kun tämä raja ylitetään kerran, toisen ja ehkä kolmasti, alkaa syntyä ajatusmalleja, toimintatapoja, diskursseja ja kehityspolkuja jotka ohjaavat instituution kehitystä pitkälle tulevaisuuteen.
Nyt saamamme aloiteinstituution heikkoudesta huolimatta näen tilanteen valoisana ja ennennäkemättömiä mahdollisuuksia tarjoavana poliittisen järjestelmän avaamiselle demokraattisemmille menettelytavoille.
Olemme nyt saaneet pikkusormen. Loppu seuraa perässä.
keskiviikkona, helmikuuta 29, 2012
sunnuntai, huhtikuuta 03, 2011
Sosiaalinen Vaalikone
Sosiaalinen Vaalikone. Siinä se on. Allekirjoittaneella oli sama ajatus mielessä jo vuosia sitten ja yritin sitä rakentaa yhden kaverin kanssa, mutta aika ei riittänyt. Nyt sen on tehnyt joku nimetön. Sama se. Pääasia on, että nyt meillä on aito mahdollisuus tuoda politiikan agendalle asioita kansalaislähtöisesti.
Sosiaalisessa vaalikoneessa kuka tahansa kansalainen voi asettaa kysymyksiä. Kysymykset nousevat ylös yksinkertaisesti vain sen mukaan kuinka paljon niille on annettu pisteitä.
Tein sosiaaliseen vaalikoneeseen seuraavan kysymyksen:
Tulisiko kansalaisten voida päättää kansanedustajien palkoista, vaalitavasta ja perustuslaista?
Ei, kansanedustajilla kuuluu olla oikeus päättää omista palkoistaan, valintatavastaan ja perustuslaista.
Kyllä, kansanedustajien palkkaus, vaalitapa ja perustuslaki kuuluu olla kansalaisten päätösvallassa ilman riippuvuutta edustajistaan.
Kyseiset asiat pitäisi päättää kansanäänestyksillä, mutta valmisteluvalta pitäää jättää yksinomaan kansanedustajille.
Tämä kysymyksenasettelu ei ole millään muotoa täydellinen. Tässä ontuu hieman sen, että mahdollisuus täyteen riippumattomuuteen edustajista ko. lakien valmistelussa ei liene käytännössä mahdollista. ...Tarkemmin ajatellen olisi pitänyt muotoilla se jotenkin että myös näiden lakien valmistelu "tulisi olla mahdollisimman riippumatonta kansanedustuslaitoksesta".
Tai vaihtoehdoiksi että "valmistelun pääpaino" pitäisi olla a) eduskunnan tai b) kansalaisten käsissä.
Joka tapauksessa, tällainen on nyt heitetty ilmoille. Käykääpä vastaamassa - ja painamassa yksi lisäpiste tälle kysymykselle! - Näin se voi nousta listalla ylöspäin yhä useamman äänestäjän ja ehdokkaan vastattavaksi!
torstaina, lokakuuta 07, 2010
Päätetään me kansalaiset palkan suuruudesta!
Kansanedustajien palkkaukseen on hyvä puuttua. Nyt kun asiaan on huomiota kiinnittänyt moni kansalainen, on hyvä ajatella asiaa vähän pitemmällekin. Esitän seuraavassa kolme teesiä:
Ensinnäkin oikea ratkaisu palkkaustuohtumukseen on siirtää valta kansanedustajien palkasta heiltä itseltään äänestäjille. Toiseksi, kansanedustajien valta päättää omasta valintatavastaan on suurempi ongelma kuin oikeus päättää omasta palkkauksestaan. Kolmanneksi, oikea ratkaisu molempiin ongelmiin on siirtää perustuslain viimekätinen säätämisvalta eduskunnalta kansalaisille.
1. Meillä kansalaisilla tulisi olla oikeus päättää kansanedustajien palkasta.
Ajatellaanpa nyt. Kohtuuttomaksi koettu palkka- ja muut työetuudet ovat vain seurausta siitä että kansanedustajat saavat itse päättää omasta palkastaan. Jos sinä saisit itse päättää omasta palkastasi, eläke-etuuksistasi, lomistasi ja erottamisperusteistasi, tuskin ihan tarkoituksella tekisit itsellesi epäedullista diiliä? En minä ainakaan.
Kansanedustajat ovat äänestäjien palkollisia. Me kansalaiset olemme kansanedustajien työnantajia. Meillä on siis moraalinen oikeus päättää kansanedustajien palkoista ja muista työsuhteisiin liittyvistä asioista. Meillä ei ole juridista oikeutta päättää kansanedustajien palkkauksesta, ei vielä.
Asiassa on tapahtunut hieman kuitenkin edistystä. Aiemmin kansanedustajat päättivät itse suoraan palkkansa suuruudesta. Nyt tehtävä on annettu häveliäästi "riippumattomalle palkkiotoimikunnalle". Tällainen komitea todellakin on olemassa. Riippumattomuuteen uskokoon ken haluaa.
Vaalit ovat tulossa. Nyt olisi oikea hetki vaatia hallitusohjelmaan kohtaa siitä että jatkossa kansalaiset päättävät palkollistensa palkoista.
2. Perusongelma on perustuslaissa
Eduskunnalla on täysi valta muuttaa Suomi kahdessa päivässä diktatuuriksi, perustuslailliseksi monarkiaksi tai vaikka suurta kurpitsaa palvovaksi kalifaatiksi jos niin hyväksi katsoo. Kyllä, ja täysin lain mukaan. Eduskuntahan käyttää Suomessa valtiovaltaa. Ei tarvita muuta kuin lakiesityksen julistaminen kiireelliseksi 5/6 enemmistöllä ja se on siinä.
Jos viimekätinen päätäntävalta perustuslaista Suomessa olisi kansalaisilla - eikä eduskunnalla - voisimme hetkessä säätää lain, jonka mukaan kansanedustajien palkkaus kuuluu kansalaisille.
3. Kansanedustajat päättävät myös omasta valinnastaan ja se on isompi ongelma kuin palkkaus.
Isollakaan palkalla ei ole merkitystä, ellei sitä saa. On olennaista huomata että kansanedustajat eivät päätä ainoastaan palkkauksestaan, vaan myös muista työsuhteensa asioista: Miten heidät valitaan. Kansanedustajien oikeus päättää omasta valintatavastaan on skandaali eikä kertakaikkiaan sovi demokratiaan. Se on vain piirun verran päässä siitä, että jokainen eduskunta voisi suoraan nimittää seuraavan eduskunnan.
Kansanedustajien palkka on konkreettinen asia, joka jokaisen on helppo mieltää. Silti tuskin kukaan olisi esittämässä edustamista alle minimipalkan eikä meillä toisaalta ole pelkoakaan siitä että palkka nousisi edustajien itse nostamana vuorineuvostasolle. Valtion budjetissa ei ole suurtakaan väliä, maksetaanko kansanedustajalle 2000 vai 8000 euroa kuussa. Kyseessä on moraalinen valinta, ei niinkään kansantaloudellinen.
Huonosta vaalitavasta koituvat seuraukset ovat kuitenkin monta mittaluokkaa ylimitoitettua palkkausta suuremmat. Tämän näkeminen ei vaan ole yhtä suoraviivaista, vaan asia pitää kaivaa esiin. Asian valottamiseksi, hypätäänpä hetkeksi Yhdysvaltoihin.
USA:ssa presidentillä on paljon valtaa ja vaalikampanjat ovat miljardikoneistoja. Vaikka presidentiksi pyrkiviä on kymmenittäin, vain kahdella on todelliset mahdollisuudet. Anglosaksinen voittaja-vie-kaiken vaalitapa on tehnyt sen, ettei Yhdysvalloissa ole koskaan syntynyt merkittävää poliittista ympäristöliikettä. Politiikan kaksinapaisuus on järjestelmäominaisuus, joka kärjistää muitakin yhteiskunnallisia liikkeitä oli sitten kyseessä
abortin vastustaminen tai naisten itsemäärämisoikeuksien puolustaminen, aseenkantoluvan puolustaminen tai vastustaminen.
Samanlainen eturyhmiin perustuva kenttäominaisuus vallitsee myös suomalaisessa yhteiskunnassa. Sen vuoksi et koskaan ole järjestelmässämme yksilö, vaan aina tietyn kategorian edustaja: opiskelija, työtön, työntekijä, yrittäjä, eläkeläinen, vammainen jne. Kussakin viranomaisen järjestelmässä voit olla vain yhtä ulottuvuutta kerrallaan. Kukaan ihminen ei kuitenkaan määrity vain yhden ominaisuuden perusteella. Tämä on ajattelumalli, jolla on kytköksensä poliittiseen edustamiseen, ehkä jopa juuret.
Sinähän voit äänestää vain yhtä puoluetta kerrallaan. Et voi kannattaa ehdokasta A yhdestä puolueesta ja ehdokasta B toisesta. Ei, siihen ei vaalitapamme anna mahdollisuutta. Tämä on vahva tapa totuttaa ihmiset yhden vaihtoehdon elämään.
Tilanne olisi naurettava ellei se olisi niin raivostuttava. Poliittisessa keskustelussa on useasti esitetty (tässäkin blogissa) paljon nykyistä kehittyneempiä vaalitapoja. Vaalitapoja joissa äänestäjä saa itse valita mitkä ovat täkeimpiä kriteerejä, valita ehdokkaita eri puolueista. Varmistaa ettei ääni mene kenellekään sellaiselle ehdokkaalle, jonka ei tahdo tulla valituksi. Vaalitapoja, joissa taktikointi on tuntemattomuus, koska se ei hyödytä mitään.
Mihin kaikki nämä edistyneet ja nykyaikaiseen yhteiskuntaan hyvin istuvat ehdotukset kaatuvat? - "Ei mene läpi." Toisin sanoen, eivät kansanedustajat tahdo muuttaa vaalitapaa sellaiseksi, jossa heidän valintamahdollisuutensa heikkenisivät. Vielä vähemän tahtovat puoluejohtajat sellaista vaalitapaa, jossa puoluejohdon valta vähenee ja äänestäjien lisääntyy. Ei suin surminkaan! Nyt Suomessa esillä oleva vaalitavan muutos on poliittisen eliitin torjuntavoitto. Useita vuosia on tuotu esiin d'Hondtin vaalitavan puutteet. Vaikka tarjolla olisi todella paljon parempia vaihtoehtoja, valitaan "realistinen" malli, jolla voidaan vastata minimaalisen kosmeettisesti vakaviin puutteisiin. Eli juuri mikään ei muutu, mutta voidaan sanoa että "onhan tätä uudistettu ja nyt pitää katsoa miten systeemi toimii seuraavat 50 vuotta, ei pidä hätiköidä vaan kerätä kokemuksia.
Ei, ei ja ei.
Olen lopen kyllästynyt tällaiseen holhoavaan puheeseen. Se ei ole teidän asianne olla tyytyväisiä ja päättää että näillä mennään seuraavat 50 vuotta. Se on minun asiani, meidän kansalaisten asia.
Mitä meillä on vaihtoehtoja? - katsotaanpa:
a) Voimme järjestää kansalaisten palkkakomitean: Esim. niin että satunnaisotannalla kysytään sopivaa kansanedustajien kuukausipalkkaa ja mediaanipalkka on se sopiva. Tämä ei suoraan muuta mitään, mutta näin syntyvällä päätöksellä on moraalisesti suurempi legitimiteetti kuin edustajien itse säädättämällä palkkauksella.
b) Voimme järjestää kansalaisten vaalitapakomitean: Samoin satunnaisotannalla valitaan porukkaa tekemään yksi tai useampia ehdotuksia vaalitavasta. Näistä voidaan järjestää kansanäänestys - ei siihen eduskuntaa tarvita. Hyvä web-serveri ja pankkitunnuksilla tunnistautuminen riittää. Jälleen: tällä ei ole mitään suoria juridisia vaikutuksia, mutta jälleen uskottavuus on suurempi kuin kansanedustajien ja puolueiden itse itselleen säätämissä vaalilaeissa.
c) Voimme järjestää kansalaisten perustuslakikomitean: Tämä voisi toimia samoin satunnaisotannalla. Perustuslaki on liian syvällinen jätettäväksi vain yhden komitean haltuun. Ehkä kansankomiteoita voisi olla useampiakin? Kansanäänestys perustuslaista voitaisiin tehdä samoin kuin edellä; netissä ja nettipankkitunnuksin. Ei edelleenkään suoraa juridista vaikutusta, mutta johan on kumma jos ei ala tapahtua jos tällaiseen saadaan iso väki mukaan.
ja lopuksi, viimeisenä vaihtoehtona:
d) Jos edelleenkään meno ei muutu, vaikka olemme itse säätäneet itsellemme sopimukset ohi kehityksestä jälkeen jääneen eduskunnan, mennään sitten yleislakkoon!
Ensinnäkin oikea ratkaisu palkkaustuohtumukseen on siirtää valta kansanedustajien palkasta heiltä itseltään äänestäjille. Toiseksi, kansanedustajien valta päättää omasta valintatavastaan on suurempi ongelma kuin oikeus päättää omasta palkkauksestaan. Kolmanneksi, oikea ratkaisu molempiin ongelmiin on siirtää perustuslain viimekätinen säätämisvalta eduskunnalta kansalaisille.
1. Meillä kansalaisilla tulisi olla oikeus päättää kansanedustajien palkasta.
Ajatellaanpa nyt. Kohtuuttomaksi koettu palkka- ja muut työetuudet ovat vain seurausta siitä että kansanedustajat saavat itse päättää omasta palkastaan. Jos sinä saisit itse päättää omasta palkastasi, eläke-etuuksistasi, lomistasi ja erottamisperusteistasi, tuskin ihan tarkoituksella tekisit itsellesi epäedullista diiliä? En minä ainakaan.
Kansanedustajat ovat äänestäjien palkollisia. Me kansalaiset olemme kansanedustajien työnantajia. Meillä on siis moraalinen oikeus päättää kansanedustajien palkoista ja muista työsuhteisiin liittyvistä asioista. Meillä ei ole juridista oikeutta päättää kansanedustajien palkkauksesta, ei vielä.
Asiassa on tapahtunut hieman kuitenkin edistystä. Aiemmin kansanedustajat päättivät itse suoraan palkkansa suuruudesta. Nyt tehtävä on annettu häveliäästi "riippumattomalle palkkiotoimikunnalle". Tällainen komitea todellakin on olemassa. Riippumattomuuteen uskokoon ken haluaa.
Vaalit ovat tulossa. Nyt olisi oikea hetki vaatia hallitusohjelmaan kohtaa siitä että jatkossa kansalaiset päättävät palkollistensa palkoista.
2. Perusongelma on perustuslaissa
Eduskunnalla on täysi valta muuttaa Suomi kahdessa päivässä diktatuuriksi, perustuslailliseksi monarkiaksi tai vaikka suurta kurpitsaa palvovaksi kalifaatiksi jos niin hyväksi katsoo. Kyllä, ja täysin lain mukaan. Eduskuntahan käyttää Suomessa valtiovaltaa. Ei tarvita muuta kuin lakiesityksen julistaminen kiireelliseksi 5/6 enemmistöllä ja se on siinä.
Jos viimekätinen päätäntävalta perustuslaista Suomessa olisi kansalaisilla - eikä eduskunnalla - voisimme hetkessä säätää lain, jonka mukaan kansanedustajien palkkaus kuuluu kansalaisille.
3. Kansanedustajat päättävät myös omasta valinnastaan ja se on isompi ongelma kuin palkkaus.
Isollakaan palkalla ei ole merkitystä, ellei sitä saa. On olennaista huomata että kansanedustajat eivät päätä ainoastaan palkkauksestaan, vaan myös muista työsuhteensa asioista: Miten heidät valitaan. Kansanedustajien oikeus päättää omasta valintatavastaan on skandaali eikä kertakaikkiaan sovi demokratiaan. Se on vain piirun verran päässä siitä, että jokainen eduskunta voisi suoraan nimittää seuraavan eduskunnan.
Kansanedustajien palkka on konkreettinen asia, joka jokaisen on helppo mieltää. Silti tuskin kukaan olisi esittämässä edustamista alle minimipalkan eikä meillä toisaalta ole pelkoakaan siitä että palkka nousisi edustajien itse nostamana vuorineuvostasolle. Valtion budjetissa ei ole suurtakaan väliä, maksetaanko kansanedustajalle 2000 vai 8000 euroa kuussa. Kyseessä on moraalinen valinta, ei niinkään kansantaloudellinen.
Huonosta vaalitavasta koituvat seuraukset ovat kuitenkin monta mittaluokkaa ylimitoitettua palkkausta suuremmat. Tämän näkeminen ei vaan ole yhtä suoraviivaista, vaan asia pitää kaivaa esiin. Asian valottamiseksi, hypätäänpä hetkeksi Yhdysvaltoihin.
USA:ssa presidentillä on paljon valtaa ja vaalikampanjat ovat miljardikoneistoja. Vaikka presidentiksi pyrkiviä on kymmenittäin, vain kahdella on todelliset mahdollisuudet. Anglosaksinen voittaja-vie-kaiken vaalitapa on tehnyt sen, ettei Yhdysvalloissa ole koskaan syntynyt merkittävää poliittista ympäristöliikettä. Politiikan kaksinapaisuus on järjestelmäominaisuus, joka kärjistää muitakin yhteiskunnallisia liikkeitä oli sitten kyseessä
abortin vastustaminen tai naisten itsemäärämisoikeuksien puolustaminen, aseenkantoluvan puolustaminen tai vastustaminen.
Samanlainen eturyhmiin perustuva kenttäominaisuus vallitsee myös suomalaisessa yhteiskunnassa. Sen vuoksi et koskaan ole järjestelmässämme yksilö, vaan aina tietyn kategorian edustaja: opiskelija, työtön, työntekijä, yrittäjä, eläkeläinen, vammainen jne. Kussakin viranomaisen järjestelmässä voit olla vain yhtä ulottuvuutta kerrallaan. Kukaan ihminen ei kuitenkaan määrity vain yhden ominaisuuden perusteella. Tämä on ajattelumalli, jolla on kytköksensä poliittiseen edustamiseen, ehkä jopa juuret.
Sinähän voit äänestää vain yhtä puoluetta kerrallaan. Et voi kannattaa ehdokasta A yhdestä puolueesta ja ehdokasta B toisesta. Ei, siihen ei vaalitapamme anna mahdollisuutta. Tämä on vahva tapa totuttaa ihmiset yhden vaihtoehdon elämään.
Tilanne olisi naurettava ellei se olisi niin raivostuttava. Poliittisessa keskustelussa on useasti esitetty (tässäkin blogissa) paljon nykyistä kehittyneempiä vaalitapoja. Vaalitapoja joissa äänestäjä saa itse valita mitkä ovat täkeimpiä kriteerejä, valita ehdokkaita eri puolueista. Varmistaa ettei ääni mene kenellekään sellaiselle ehdokkaalle, jonka ei tahdo tulla valituksi. Vaalitapoja, joissa taktikointi on tuntemattomuus, koska se ei hyödytä mitään.
Mihin kaikki nämä edistyneet ja nykyaikaiseen yhteiskuntaan hyvin istuvat ehdotukset kaatuvat? - "Ei mene läpi." Toisin sanoen, eivät kansanedustajat tahdo muuttaa vaalitapaa sellaiseksi, jossa heidän valintamahdollisuutensa heikkenisivät. Vielä vähemän tahtovat puoluejohtajat sellaista vaalitapaa, jossa puoluejohdon valta vähenee ja äänestäjien lisääntyy. Ei suin surminkaan! Nyt Suomessa esillä oleva vaalitavan muutos on poliittisen eliitin torjuntavoitto. Useita vuosia on tuotu esiin d'Hondtin vaalitavan puutteet. Vaikka tarjolla olisi todella paljon parempia vaihtoehtoja, valitaan "realistinen" malli, jolla voidaan vastata minimaalisen kosmeettisesti vakaviin puutteisiin. Eli juuri mikään ei muutu, mutta voidaan sanoa että "onhan tätä uudistettu ja nyt pitää katsoa miten systeemi toimii seuraavat 50 vuotta, ei pidä hätiköidä vaan kerätä kokemuksia.
Ei, ei ja ei.
Olen lopen kyllästynyt tällaiseen holhoavaan puheeseen. Se ei ole teidän asianne olla tyytyväisiä ja päättää että näillä mennään seuraavat 50 vuotta. Se on minun asiani, meidän kansalaisten asia.
Mitä meillä on vaihtoehtoja? - katsotaanpa:
a) Voimme järjestää kansalaisten palkkakomitean: Esim. niin että satunnaisotannalla kysytään sopivaa kansanedustajien kuukausipalkkaa ja mediaanipalkka on se sopiva. Tämä ei suoraan muuta mitään, mutta näin syntyvällä päätöksellä on moraalisesti suurempi legitimiteetti kuin edustajien itse säädättämällä palkkauksella.
b) Voimme järjestää kansalaisten vaalitapakomitean: Samoin satunnaisotannalla valitaan porukkaa tekemään yksi tai useampia ehdotuksia vaalitavasta. Näistä voidaan järjestää kansanäänestys - ei siihen eduskuntaa tarvita. Hyvä web-serveri ja pankkitunnuksilla tunnistautuminen riittää. Jälleen: tällä ei ole mitään suoria juridisia vaikutuksia, mutta jälleen uskottavuus on suurempi kuin kansanedustajien ja puolueiden itse itselleen säätämissä vaalilaeissa.
c) Voimme järjestää kansalaisten perustuslakikomitean: Tämä voisi toimia samoin satunnaisotannalla. Perustuslaki on liian syvällinen jätettäväksi vain yhden komitean haltuun. Ehkä kansankomiteoita voisi olla useampiakin? Kansanäänestys perustuslaista voitaisiin tehdä samoin kuin edellä; netissä ja nettipankkitunnuksin. Ei edelleenkään suoraa juridista vaikutusta, mutta johan on kumma jos ei ala tapahtua jos tällaiseen saadaan iso väki mukaan.
ja lopuksi, viimeisenä vaihtoehtona:
d) Jos edelleenkään meno ei muutu, vaikka olemme itse säätäneet itsellemme sopimukset ohi kehityksestä jälkeen jääneen eduskunnan, mennään sitten yleislakkoon!
maanantaina, kesäkuuta 11, 2007
Vaalivalitus - osa 4
Hallinto-oikeudesta tuli tänään odotettu hylky.
Tässä suora lainaus kirjeen oleellisista kohdista.
Perustelut:
Vaalilain 21 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan väestörekisterikeskus laatii jokaisesta äänioikeusrekisteriin otetusta ilmoituskortin, jossa on tieto siitä, missä vaaleissa ja missä vaalipiirissä tai kunnassa kortin vastaanottajalla on äänioikeus. Vaalilain 5 §:n 1 kohdan mukaan Helsingin vaalipiiriin kuuluu Helsingin kaupunki.
Räsäsen valituksesta käy ilmi, että hän on ollut ääniokeutettu Helsingin vaalipiirissä. Räsänen on kertonut äänestäneensä Pirkanmaan vaalipiirin ehdokasta kirjoittamalla äänestyslippuun ehdokkaan nimen ja numeron.
Räsäsellä ei ole ollut äänioikeutta Pirkanmaan vaalipiirissä. Näin ollen valitus on hylättävä.
Sovelletut oikeusohjeet:
Perusteluissa mainitut
Vaalilaki 5 § 7 kohta
Tässä vedottiin samaan lainkohtaan vaalilautakunnan lausunnossa, ainoastaan vähän monisanaisemmin.
Nyt vaan sitten valittamaan korkeimpaan hallinto-oikeuteen! .... :-)
(30 päivää aikaa)
Tässä suora lainaus kirjeen oleellisista kohdista.
Perustelut:
Vaalilain 21 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan väestörekisterikeskus laatii jokaisesta äänioikeusrekisteriin otetusta ilmoituskortin, jossa on tieto siitä, missä vaaleissa ja missä vaalipiirissä tai kunnassa kortin vastaanottajalla on äänioikeus. Vaalilain 5 §:n 1 kohdan mukaan Helsingin vaalipiiriin kuuluu Helsingin kaupunki.
Räsäsen valituksesta käy ilmi, että hän on ollut ääniokeutettu Helsingin vaalipiirissä. Räsänen on kertonut äänestäneensä Pirkanmaan vaalipiirin ehdokasta kirjoittamalla äänestyslippuun ehdokkaan nimen ja numeron.
Räsäsellä ei ole ollut äänioikeutta Pirkanmaan vaalipiirissä. Näin ollen valitus on hylättävä.
Sovelletut oikeusohjeet:
Perusteluissa mainitut
Vaalilaki 5 § 7 kohta
Tässä vedottiin samaan lainkohtaan vaalilautakunnan lausunnossa, ainoastaan vähän monisanaisemmin.
Nyt vaan sitten valittamaan korkeimpaan hallinto-oikeuteen! .... :-)
(30 päivää aikaa)
torstaina, toukokuuta 31, 2007
Vaalipiirivalitus - osa 3
Tässä on vastineeni Helsingin hallinto-oikeuteen sen jälkeen kun Helsingin vaalipiirilautakunta oli antanut oman lausuntonsa. Nyt ei kun odotellaan hallinto-oikeuden ratkaisua - ja perusteluja!
HELSINGIN HALLINTO-OIKEUDELLE
Vastaesitys Helsingin vaalipiirilautakunnan lausuntoon
Helsingin vaalipiirilautakunnan lausunnossa viitataan vaalilain 21 §:n 1 momentin kolmanteen kohtaan. Toisin sanoen lausunnossa todetaan, että minulla oli oikeus äänestää Helsingin vaalipiirissä. Näin teinkin; äänestin Helsingin vaalipiirissä. Valitukseni ei koskenut sitä, etten olisi saanut äänestää toisessa vaalipiirissä, mitä en ole missään vaiheessa edes yrittänyt. Näin ollen Helsingin vaalipiirilautakunnan lausunto on tämän tapauksen osalta irrelevantti.
Edelleen, kuten kantelussa jo todettiin, edes äänioikeudettomuus ei ole peruste vaalilipun hylkäämiselle. Laki ei kiellä äänestämästä Helsingin vaalipiirissä Pirkanmaan vaalipiirissä ehdolle asettautunutta ehdokasta. Laki ei myöskään anna vaalivirkailijoille eikä keskusvaalilautakunnalle mitään oikeuksia puuttua äänestäjän vapaaseen tahdon ilmaukseen tältä osin. Jos vaaliviranomaisella olisi tällainen oikeus, se olisi kirjattu lakiin.
Vaalilaista löytyvät ne säännökset, jotka rajoittavat kansalaisen mahdollisuuksia käyttää äänioikeuttaan ja näitä rajoituksia käytännössä toteuttavat vaalivirkailijat. Vaalivirkailijoilla on tarkasti rajattu toimenkuva, eikä heillä ole lain suomaa oikeutta rajoittaa kansalaisen mahdollisuuksia käyttää äänioikeutta haluamallaan tavalla muutoin kuin niiltä osin, mitkä valtuudet vaalilaki heille antaa. Katson, että tässä tapauksessa vaalivirkailijat ja edelleen Helsingin keskusvaalilautakunta ovat rajanneet perustuslaissa minulle turvattua äänioikeuden vapaata käyttöä ainoastaan sen perusteella, miten heidän mielestään minun olisi pitänyt äänestää, ilman lakiin kirjattua oikeutta puuttua äänioikeuteni vapaaseen käyttöön.
Perustuslain 2 § sanoo "Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia." Tämä on ensiarvoisen tärkeää: Kansalaisen täytyy voida luottaa siihen että vaaliviranomainen toimii lainmukaisesti. Jos äänestäjä ei voi luottaa siihen, että vaalivirkailija hylkää ääniä vain lakiin kirjatuin perustein, rapauttaa se koko demokraattiseen prosessin sekä oikeusvaltion legitimiteettiä.
Vaalilaki tuntee lukuisia äänioikeuden ilmaisumahdollisuutta rajoittavia ehtoja ja kontrollitoimia, joista yksi on juuri se, missä vaalipiirissä kansalainen saa käyttää äänioikeuttaan. Jos olisin toisen vaalipiirin alueella pyrkinyt äänestämään, olisi tämä estetty lukuisin keinoin. Vaalipiirikohtaiset äänioikeutettujen luettelot sekä se varmistus että yksi vaalivirkailija tarkistaa äänestäjän henkilöllisyyden ja toinen virkailija antaa äänestyslipun, takaavat rajoitusten toiminnan käytännössä.
On periaatteessa kaksi mahdollista selitystä sille, miksi kyseessä oleva tapaus on mahdollinen. Joko lainsäätäjä on tarkoituksella jättänyt kansalaiselle mahdollisuuden äänestää kaikista eduskuntavaaleissa tarjolla olevista ehdokkaista tai että lainsäätäjälle on sattunut lapsus. Kummassakaan tapauksessa vaalilippuni hylkäämiseen ei löydy kestäviä perusteita.
Lähtökohtaisena oletuksena on pidettävä sitä, että laki on säädetty virheettömästi. Tällöin täytyy lähteä liikkeelle olettamuksesta jonka mukaan ajatellaan että jos vaalilailla tahdottaisiin estää kansalaisen mahdollisuus äänestää tietyissä vaalipiireissä ehdolla olevia ehdokkaita, tämä rajoitus olisi myös lakiin kirjattu. Kun tällaista kirjausta ei ole, on äänestäjällä oikeus paitsi äänestää missä tahansa vaalipiirissä ehdolle asetettua ehdokasta, myös odottaa että annettu ääni lasketaan vaaleissa ko. ehdokkaan hyväksi kuten vaalilaki määrää.
Jos taas kyseessä onkin tilanne, että lainsäätäjälle on tullut virhe ja kielto äänestää toisessa vaalipiirissä ehdolla olevaa ehdokasta on unohtunut laista, ei viranomaisella ole oikeutta harkintavallallaan korjata lakia parhaaksi katsomallaan tavalla, lain muuttaminen kuuluu perustuslain 3 § mukaan yksin omaan eduskunnalle.
Jutun ratkaisussa saattaa olla tarpeen pohtia vaalipiirin käsitettä. Vaalilaki eikä perustuslaki missään kohdin tyhjentävästi määrittele vaalipiirin olemusta, vaan siihen viitataan eri tarkoituksissa silloin kun määritellään kansalaisen mahdollisuuksia käyttää äänioikeuttaan ja toisaalla kun määritellään kansalaisen mahdollisuuksia asettautua ehdolle vaaleissa. Periaatteen, mikä ei ole kiellettyä, on sallittua, täytyy päteä tässäkin: Tapa jolla katson vaalipiirin olemusta ja tapa jolla käytin vaalipiirejä varmaankin poikkeavat totutusta. Totutusta toimintatavasta poikkeaminen ei itsessään kuitenkaan ole peruste kontrollitoimille, sillä kaikkien viranomaisen kansalaiseen kohdistamien kontrolli- ja sensuuritoimien on perustuttava lakiin.
Mikäli kaikkien vaalipiiriin viittaavien ja vaalipiiriä määrittävien lainkohtien summa ei ole konsistentti ja jos löytyy vaalipiiriä käsittelevistä lainkohdista löytyy mahdollisuuksia ristiriitaisille tulkinnoille, perustuslain 106 §:n mukaan etusija on annettava perustuslain säännökselle.
Perustuslain 14 § puhuu valtiollisista vaaleista, lähtökohtana on siis valtiokokonaisuus: "Jokaisella Suomen kansalaisella, joka on täyttänyt kahdeksantoista vuotta on oikeus äänestää valtiollisissa vaaleissa ja kansanäänestyksissä." Edelleen: "Vaalikelpoisuudesta valtiollisissa vaaleissa on voimassa, mitä siitä erikseen säädetään tässä perustuslaissa." Tässä siis puhutaan valtiollisista vaaleista, mikä ilmaisee että perustavana oikeussuhteena on Suomen kansalainen versus Suomen valtio, ei Suomen kansalainen versus vaalipiiri.
Perustuslain 25 §:ssä, säädetään että maa jaetaan vaalipiireihin. Tässä kohdin määrätään ainoastaan valittavien ehdokkaiden määrän laskentaperuste, Suomen kansalaisten lukumäärä kussakin vaalipiirissä. Sen sijaan perustuslain 25 § ei aseta rajoituksia äänestäjän oikeuksille vaalipiirien suhteen. Päinvastoin, perustuslain 25 § erikseen takaa että "Jokaisella äänioikeutetulla on vaaleissa yhtäläinen äänioikeus". Yhtäläinen tarkoittaa yhtäläisiä oikeuksia ei ainoastaan puhtaan abstraktilla tasolla, vaan myös konkreettisella lain soveltamisen tasolla. Tällöin perustuslaki ei salli vaaleissa sellaisia rajoituksia, joilla puututaan äänestäjien yhtäläiseen asemaan valita samoista ehdokkaista. Vaalilain tulkinta, jonka mukaan äänestäjä voitaisiin pakottaa rajoittamaan valintansa vain yhden vaalipiirin ehdokkaisiin, on ristiriidassa perustuslain 25 §:n kanssa.
Jos vaalilakia tulkitaan siten, että vaalipiirit ovat ehdokkailtaan ja äänestäjiltään toisensa poissulkevia, ajaudutaan ristiriitaan perustuslain 25 §:n kanssa. Jos sen sijaan perustuslain 2 §:n määräys viranomaisen toiminnan perustumisesta lakiin otetaan vakavasti, ei vaaliviranomaisella ole oikeutta täydentää vaalilakia haluamallaan tavalla ja ristiriita poistuu.
Helsingissä 30.5.2007
Jiri Räsänen
HELSINGIN HALLINTO-OIKEUDELLE
Vastaesitys Helsingin vaalipiirilautakunnan lausuntoon
Helsingin vaalipiirilautakunnan lausunnossa viitataan vaalilain 21 §:n 1 momentin kolmanteen kohtaan. Toisin sanoen lausunnossa todetaan, että minulla oli oikeus äänestää Helsingin vaalipiirissä. Näin teinkin; äänestin Helsingin vaalipiirissä. Valitukseni ei koskenut sitä, etten olisi saanut äänestää toisessa vaalipiirissä, mitä en ole missään vaiheessa edes yrittänyt. Näin ollen Helsingin vaalipiirilautakunnan lausunto on tämän tapauksen osalta irrelevantti.
Edelleen, kuten kantelussa jo todettiin, edes äänioikeudettomuus ei ole peruste vaalilipun hylkäämiselle. Laki ei kiellä äänestämästä Helsingin vaalipiirissä Pirkanmaan vaalipiirissä ehdolle asettautunutta ehdokasta. Laki ei myöskään anna vaalivirkailijoille eikä keskusvaalilautakunnalle mitään oikeuksia puuttua äänestäjän vapaaseen tahdon ilmaukseen tältä osin. Jos vaaliviranomaisella olisi tällainen oikeus, se olisi kirjattu lakiin.
Vaalilaista löytyvät ne säännökset, jotka rajoittavat kansalaisen mahdollisuuksia käyttää äänioikeuttaan ja näitä rajoituksia käytännössä toteuttavat vaalivirkailijat. Vaalivirkailijoilla on tarkasti rajattu toimenkuva, eikä heillä ole lain suomaa oikeutta rajoittaa kansalaisen mahdollisuuksia käyttää äänioikeutta haluamallaan tavalla muutoin kuin niiltä osin, mitkä valtuudet vaalilaki heille antaa. Katson, että tässä tapauksessa vaalivirkailijat ja edelleen Helsingin keskusvaalilautakunta ovat rajanneet perustuslaissa minulle turvattua äänioikeuden vapaata käyttöä ainoastaan sen perusteella, miten heidän mielestään minun olisi pitänyt äänestää, ilman lakiin kirjattua oikeutta puuttua äänioikeuteni vapaaseen käyttöön.
Perustuslain 2 § sanoo "Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia." Tämä on ensiarvoisen tärkeää: Kansalaisen täytyy voida luottaa siihen että vaaliviranomainen toimii lainmukaisesti. Jos äänestäjä ei voi luottaa siihen, että vaalivirkailija hylkää ääniä vain lakiin kirjatuin perustein, rapauttaa se koko demokraattiseen prosessin sekä oikeusvaltion legitimiteettiä.
Vaalilaki tuntee lukuisia äänioikeuden ilmaisumahdollisuutta rajoittavia ehtoja ja kontrollitoimia, joista yksi on juuri se, missä vaalipiirissä kansalainen saa käyttää äänioikeuttaan. Jos olisin toisen vaalipiirin alueella pyrkinyt äänestämään, olisi tämä estetty lukuisin keinoin. Vaalipiirikohtaiset äänioikeutettujen luettelot sekä se varmistus että yksi vaalivirkailija tarkistaa äänestäjän henkilöllisyyden ja toinen virkailija antaa äänestyslipun, takaavat rajoitusten toiminnan käytännössä.
On periaatteessa kaksi mahdollista selitystä sille, miksi kyseessä oleva tapaus on mahdollinen. Joko lainsäätäjä on tarkoituksella jättänyt kansalaiselle mahdollisuuden äänestää kaikista eduskuntavaaleissa tarjolla olevista ehdokkaista tai että lainsäätäjälle on sattunut lapsus. Kummassakaan tapauksessa vaalilippuni hylkäämiseen ei löydy kestäviä perusteita.
Lähtökohtaisena oletuksena on pidettävä sitä, että laki on säädetty virheettömästi. Tällöin täytyy lähteä liikkeelle olettamuksesta jonka mukaan ajatellaan että jos vaalilailla tahdottaisiin estää kansalaisen mahdollisuus äänestää tietyissä vaalipiireissä ehdolla olevia ehdokkaita, tämä rajoitus olisi myös lakiin kirjattu. Kun tällaista kirjausta ei ole, on äänestäjällä oikeus paitsi äänestää missä tahansa vaalipiirissä ehdolle asetettua ehdokasta, myös odottaa että annettu ääni lasketaan vaaleissa ko. ehdokkaan hyväksi kuten vaalilaki määrää.
Jos taas kyseessä onkin tilanne, että lainsäätäjälle on tullut virhe ja kielto äänestää toisessa vaalipiirissä ehdolla olevaa ehdokasta on unohtunut laista, ei viranomaisella ole oikeutta harkintavallallaan korjata lakia parhaaksi katsomallaan tavalla, lain muuttaminen kuuluu perustuslain 3 § mukaan yksin omaan eduskunnalle.
Jutun ratkaisussa saattaa olla tarpeen pohtia vaalipiirin käsitettä. Vaalilaki eikä perustuslaki missään kohdin tyhjentävästi määrittele vaalipiirin olemusta, vaan siihen viitataan eri tarkoituksissa silloin kun määritellään kansalaisen mahdollisuuksia käyttää äänioikeuttaan ja toisaalla kun määritellään kansalaisen mahdollisuuksia asettautua ehdolle vaaleissa. Periaatteen, mikä ei ole kiellettyä, on sallittua, täytyy päteä tässäkin: Tapa jolla katson vaalipiirin olemusta ja tapa jolla käytin vaalipiirejä varmaankin poikkeavat totutusta. Totutusta toimintatavasta poikkeaminen ei itsessään kuitenkaan ole peruste kontrollitoimille, sillä kaikkien viranomaisen kansalaiseen kohdistamien kontrolli- ja sensuuritoimien on perustuttava lakiin.
Mikäli kaikkien vaalipiiriin viittaavien ja vaalipiiriä määrittävien lainkohtien summa ei ole konsistentti ja jos löytyy vaalipiiriä käsittelevistä lainkohdista löytyy mahdollisuuksia ristiriitaisille tulkinnoille, perustuslain 106 §:n mukaan etusija on annettava perustuslain säännökselle.
Perustuslain 14 § puhuu valtiollisista vaaleista, lähtökohtana on siis valtiokokonaisuus: "Jokaisella Suomen kansalaisella, joka on täyttänyt kahdeksantoista vuotta on oikeus äänestää valtiollisissa vaaleissa ja kansanäänestyksissä." Edelleen: "Vaalikelpoisuudesta valtiollisissa vaaleissa on voimassa, mitä siitä erikseen säädetään tässä perustuslaissa." Tässä siis puhutaan valtiollisista vaaleista, mikä ilmaisee että perustavana oikeussuhteena on Suomen kansalainen versus Suomen valtio, ei Suomen kansalainen versus vaalipiiri.
Perustuslain 25 §:ssä, säädetään että maa jaetaan vaalipiireihin. Tässä kohdin määrätään ainoastaan valittavien ehdokkaiden määrän laskentaperuste, Suomen kansalaisten lukumäärä kussakin vaalipiirissä. Sen sijaan perustuslain 25 § ei aseta rajoituksia äänestäjän oikeuksille vaalipiirien suhteen. Päinvastoin, perustuslain 25 § erikseen takaa että "Jokaisella äänioikeutetulla on vaaleissa yhtäläinen äänioikeus". Yhtäläinen tarkoittaa yhtäläisiä oikeuksia ei ainoastaan puhtaan abstraktilla tasolla, vaan myös konkreettisella lain soveltamisen tasolla. Tällöin perustuslaki ei salli vaaleissa sellaisia rajoituksia, joilla puututaan äänestäjien yhtäläiseen asemaan valita samoista ehdokkaista. Vaalilain tulkinta, jonka mukaan äänestäjä voitaisiin pakottaa rajoittamaan valintansa vain yhden vaalipiirin ehdokkaisiin, on ristiriidassa perustuslain 25 §:n kanssa.
Jos vaalilakia tulkitaan siten, että vaalipiirit ovat ehdokkailtaan ja äänestäjiltään toisensa poissulkevia, ajaudutaan ristiriitaan perustuslain 25 §:n kanssa. Jos sen sijaan perustuslain 2 §:n määräys viranomaisen toiminnan perustumisesta lakiin otetaan vakavasti, ei vaaliviranomaisella ole oikeutta täydentää vaalilakia haluamallaan tavalla ja ristiriita poistuu.
Helsingissä 30.5.2007
Jiri Räsänen
maanantaina, huhtikuuta 23, 2007
Markiisi Condorcet kääntyy haudassaan
Ranskan presidentinvaalien ensimmäinen kierros on käyty. Odotetusti toiselle kierrokselle menivät Sarkozy ja Royal. Vähemmälle huomiolle kuitenkin jäi hyvänä kolmosena pärjännyt Bayrou. Muutama päivä ennen tämän sunnuntain vaaleja mitattiin galluppeja, joiden mukaan keskusta-ehdokas Bayrou voittaisi sekä oikeiston Sarkozyn että sosialistien Royalin kirkkaasti toisella kierroksella. Gallupissa ei ollut mitattu miten Bayrou menestyisi toisella kierroksella muita ehdokkaita vastaan. Jotain voi päätellä kuitenkin siitä, että nämä kolme ehdokasta muodostivat selkeän kolmen kärjen. Todennäköisesti Bayrou on condorcet-voittaja. - Voisikohan tämä havainto saada ranskanmaalla jotain älyllistä liikehdintää aikaiseksi?
maanantaina, huhtikuuta 16, 2007
Vaalipiirivalitus - väliaikatietoja
Tiedustelin tänään Helsingin hallinto-oikeuden vaihteesta, josko heidän proseduuriinsa kuuluu ilmoittaa päätöksistä asiakkaille kirjallisena vai pitääkö vanhan tavan mukaisesti olla oikean ilmoitustaulun kohdalla oikeaan aikaan.
Postittavat peräti kirjattuna kirjeenä.
Eikä tässä vielä kaikki.
Lisäksi saan kuulemismahdollisuuden, näin ymmärsin ystävällisen kirjaamon työntekijän kertomasta. Tämä voi olla hyvinkin hyvä asia, semminkin kun jäi harmittamaan todellinen aikapula valituksen teossa; 15 minuutin lisätyöllä olisin saanut siitä 15% paremman ja 20 minuutin lisätyöllä 20% paremman. (ei ekstrapoloitavissa rajattomasti, mat.tark.huom.)
Nyt voisi olla vielä vähän saumaa petrata.
Kertoivat että 25.4.2007 mennessä Helsingin keskusvaalilautakunta lähettää lausuntonsa hallinto-oikeudelle. Tämän jälkeen mahdollisuus kuulemiseen, mikä tapahtunee kirjallisessa muodossa.
- Täten ilmoitan, että oikeusoppineiden ilmaisia neuvoja otetaan vastaan!
( Tarjous voimassa rajoitetun ajan. :-)
Postittavat peräti kirjattuna kirjeenä.
Eikä tässä vielä kaikki.
Lisäksi saan kuulemismahdollisuuden, näin ymmärsin ystävällisen kirjaamon työntekijän kertomasta. Tämä voi olla hyvinkin hyvä asia, semminkin kun jäi harmittamaan todellinen aikapula valituksen teossa; 15 minuutin lisätyöllä olisin saanut siitä 15% paremman ja 20 minuutin lisätyöllä 20% paremman. (ei ekstrapoloitavissa rajattomasti, mat.tark.huom.)
Nyt voisi olla vielä vähän saumaa petrata.
Kertoivat että 25.4.2007 mennessä Helsingin keskusvaalilautakunta lähettää lausuntonsa hallinto-oikeudelle. Tämän jälkeen mahdollisuus kuulemiseen, mikä tapahtunee kirjallisessa muodossa.
- Täten ilmoitan, että oikeusoppineiden ilmaisia neuvoja otetaan vastaan!
( Tarjous voimassa rajoitetun ajan. :-)
Se on siinä!
Käyttääkseni urheilutermejä: Se on siinä!
Vaalilain uudistaminen on ollut jo useamman hallituksen ohjelmassa, niin tämänkin. Mutta millä tavalla! - Ei koskaan aiemmin Tasavallan presidentin posmottamana. Ei koskaan siten, että hallituspuolueen puheenjohtaja olisi jäänyt "erityisen kirvelevällä vääryydellä" valitsematta huolimatta suuresta henkilökohtaisesta äänipotista.
Tuija Brax on todennäköinen oikeusministeri. Hän on ollut vaalitavan uudistamisen kannalla jo pitkään. Myös hallituskumppaneiden puolelta on todettu että "tälle vaalijärjestelmälle pitää tehdä jotain, vaikka se merkitsisi meille pari paikkaa vähemmän."
Tällä kertaa tämä näyttää aidolta.
Aika korkata shampanjat?
- No, onhan tässä mahdollisuus nurinaankin, jollainen ääni helposti löytynee positiivisimmankin Bumtsi-Bumin takaraivosta: Nyt jos/kun siirrytään hallitusohjelman mukaiseen vaalitapaan, joka parantaa puoluesuhteellisuutta, lakkauttaa vaaliliitot ja tasa-arvoistaa vaalipiirejä keskenään, häviää minkä tahansa pitemmälle menevän vaalireformin arsenaalista juuri ne kaikkein helpoiten ihmisille kerrottavat vääryydet.
Niinpä.
Johtopäätös. Nämä asiat ovat menneet vihdoin ihmisten kaaliin siinä mitassa, että jopa hallitusohjelmaan kirjataan juuri sen vuoksi että ne ovat ne helpoiten havaittavat ja ymmärrettävät ongelmat.
Taustalla on vanha kiista reformismin ja vallankumouksellisuuden välillä, kiista joka toisintuu lupaa kyselemättä. Itse otan tähän empiirisen avoimen kannan: En tiedä, miten tässä tapauksessa on. Voi olla, että pitemmälle menevältä vaaliuudistukselta on nyt kuopattu puhti seuraavaksi 50 vuodeksi. Tai voi toisaalta olla, että tässä käy kun perestroikalle Neuvostoliitossa; kun muutos on kerran aloitettu, sitä on helppo jatkaa pitemmälle. Eikä silloin kukaan voi etukäteen tietää, missä uusi murtumakohta sijaitsee.
Sinä lyhyenä aikana vaalipäivästä 18.3. siihen (toistaiseksi vielä määrittelemättömään) hetkeen kun tuleva vaaliuudistus saa lopullisen muotonsa, on mahdollisuus työstää vaaliuudistuksen sisältöä.
Tällä hetkellä ei nimittäin ole tietoa, onko hallitusohjelmaan kirjattu vaalialuemalli laitettu sinne silkkaa tietämättömyyttä vaiko tietoisena valintana. Jos konsensus uudistuksen tarpeesta on riittävän vahva, voi olla paremmat mahdollisuudet keskustella laajemmin uudistuksen eri vaihtoehdoista. Jos taas konsensus on heikko, saatetaan pelätä "sovituista nuoteista poikkeamisen" vaarantaa koko uudistusprosessin.
Meillä on nyt toistaiseksi käsissämme eräänlainen Schrödingerin kissa: Voi olla että asia on jo lukittu. Tai sitten rauta on kuumempi kuin koskaan ja että nyt on paras tilaisuus vaikuttaa demokratian kehittymiseen Suomessa sataan vuoteen.
Ja vaikka rauta olisi jo sihissyt ja vedestä nostettu, uskon että on oikein nauttia työnsä hedelmistä. Sillä kuteen Edvin Laineen Tuntemattoman Sotilaan lopussa (ulkomuistista noin suunnillen) eräskin tuntematon sotilas toteaa: "Me teimme sen. Toiset tulevat tästä korjaamaan kunnian ja laitetaan kirjoihin, mutta me tiedämme aina että me teimme sen."
---------------------------------------------------------------------------------------------------
Tämä teksti napattu Aanivalta-listalta hektisenä maanantai-iltapäivänä jossain vaaliuudistus-tiedon ja ministeritietojen välillä.
---------------------------------------------------------------------------------------------------
Vaalilain uudistaminen on ollut jo useamman hallituksen ohjelmassa, niin tämänkin. Mutta millä tavalla! - Ei koskaan aiemmin Tasavallan presidentin posmottamana. Ei koskaan siten, että hallituspuolueen puheenjohtaja olisi jäänyt "erityisen kirvelevällä vääryydellä" valitsematta huolimatta suuresta henkilökohtaisesta äänipotista.
Tuija Brax on todennäköinen oikeusministeri. Hän on ollut vaalitavan uudistamisen kannalla jo pitkään. Myös hallituskumppaneiden puolelta on todettu että "tälle vaalijärjestelmälle pitää tehdä jotain, vaikka se merkitsisi meille pari paikkaa vähemmän."
Tällä kertaa tämä näyttää aidolta.
Aika korkata shampanjat?
- No, onhan tässä mahdollisuus nurinaankin, jollainen ääni helposti löytynee positiivisimmankin Bumtsi-Bumin takaraivosta: Nyt jos/kun siirrytään hallitusohjelman mukaiseen vaalitapaan, joka parantaa puoluesuhteellisuutta, lakkauttaa vaaliliitot ja tasa-arvoistaa vaalipiirejä keskenään, häviää minkä tahansa pitemmälle menevän vaalireformin arsenaalista juuri ne kaikkein helpoiten ihmisille kerrottavat vääryydet.
Niinpä.
Johtopäätös. Nämä asiat ovat menneet vihdoin ihmisten kaaliin siinä mitassa, että jopa hallitusohjelmaan kirjataan juuri sen vuoksi että ne ovat ne helpoiten havaittavat ja ymmärrettävät ongelmat.
Taustalla on vanha kiista reformismin ja vallankumouksellisuuden välillä, kiista joka toisintuu lupaa kyselemättä. Itse otan tähän empiirisen avoimen kannan: En tiedä, miten tässä tapauksessa on. Voi olla, että pitemmälle menevältä vaaliuudistukselta on nyt kuopattu puhti seuraavaksi 50 vuodeksi. Tai voi toisaalta olla, että tässä käy kun perestroikalle Neuvostoliitossa; kun muutos on kerran aloitettu, sitä on helppo jatkaa pitemmälle. Eikä silloin kukaan voi etukäteen tietää, missä uusi murtumakohta sijaitsee.
Sinä lyhyenä aikana vaalipäivästä 18.3. siihen (toistaiseksi vielä määrittelemättömään) hetkeen kun tuleva vaaliuudistus saa lopullisen muotonsa, on mahdollisuus työstää vaaliuudistuksen sisältöä.
Tällä hetkellä ei nimittäin ole tietoa, onko hallitusohjelmaan kirjattu vaalialuemalli laitettu sinne silkkaa tietämättömyyttä vaiko tietoisena valintana. Jos konsensus uudistuksen tarpeesta on riittävän vahva, voi olla paremmat mahdollisuudet keskustella laajemmin uudistuksen eri vaihtoehdoista. Jos taas konsensus on heikko, saatetaan pelätä "sovituista nuoteista poikkeamisen" vaarantaa koko uudistusprosessin.
Meillä on nyt toistaiseksi käsissämme eräänlainen Schrödingerin kissa: Voi olla että asia on jo lukittu. Tai sitten rauta on kuumempi kuin koskaan ja että nyt on paras tilaisuus vaikuttaa demokratian kehittymiseen Suomessa sataan vuoteen.
Ja vaikka rauta olisi jo sihissyt ja vedestä nostettu, uskon että on oikein nauttia työnsä hedelmistä. Sillä kuteen Edvin Laineen Tuntemattoman Sotilaan lopussa (ulkomuistista noin suunnillen) eräskin tuntematon sotilas toteaa: "Me teimme sen. Toiset tulevat tästä korjaamaan kunnian ja laitetaan kirjoihin, mutta me tiedämme aina että me teimme sen."
---------------------------------------------------------------------------------------------------
Tämä teksti napattu Aanivalta-listalta hektisenä maanantai-iltapäivänä jossain vaaliuudistus-tiedon ja ministeritietojen välillä.
---------------------------------------------------------------------------------------------------
torstaina, huhtikuuta 05, 2007
Vaaliadressi - eli kuka omistaa vaalijärjestelmän?
Vaalijärjestelmä on kansan työkalu, jolla se valitsee itselleen edustajat. Kuka siis omistaa vaalijärjestelmän? Nykyisen lain mukaan vaalijärjestelmän omistaa eduskunta, sillä se on ainoa taho, jolla on laillinen oikeus vaalijärjestelmän uudistamiseen, muutoksiin - tai vaikka lakkauttamiseen!
Kenen kuuluisi omistaa vaalijärjestelmä? Kellä kuuluisi olla oikeus päättää vaalitavasta? - Tietysti kansalaisilla itsellään. Tämä on ajatus, joka ei vielä toistaiseksi ole herännyt kovinkaan monen suomalaisen päässä. Mutta ehkä pikku hiljaa...
Loin adressit.com:iin adressin vaalitavan muuttamiseksi. Ei edelleenkään ehkä maailman sexyin aihe, eikä nykyjärjestelmää yhdellä adressilla kumoon potkaista, mutta onpahan jotain sentään. Täytyy käyttää niitä välineitä joita tarjolla on.
Adressi löytyy osoitteesta: http://www.adressit.com/suurivaaliuudistus
Kenen kuuluisi omistaa vaalijärjestelmä? Kellä kuuluisi olla oikeus päättää vaalitavasta? - Tietysti kansalaisilla itsellään. Tämä on ajatus, joka ei vielä toistaiseksi ole herännyt kovinkaan monen suomalaisen päässä. Mutta ehkä pikku hiljaa...
Loin adressit.com:iin adressin vaalitavan muuttamiseksi. Ei edelleenkään ehkä maailman sexyin aihe, eikä nykyjärjestelmää yhdellä adressilla kumoon potkaista, mutta onpahan jotain sentään. Täytyy käyttää niitä välineitä joita tarjolla on.
Adressi löytyy osoitteesta: http://www.adressit.com/suurivaaliuudistus
Vaalipiiri-valitus
Tässä kopio Helsingin hallinto-oikeudelle jättämästäni valituksesta.
Helsingin hallinto-oikeudelle osoitettu valituskirjelmä koskien keskusvaalilautakunnan virheellisesti hylkäämää äänestyslippua
1. Päätös johon muutoksenhaku kohdistuu:
Keskusvaalilautakunta päätti 21.3.2007 vahvistaessaan eduskuntavaalien tuloksen, hylätä äänestyslippuni. Haen muutosta tähän päätökseen.
Se asia, että äänestyslippuni on hylätty, voidaan päätellä seuraavista seikoista. Äänestin Helsingin vaalipiiristä Pirkanmaan vaalipiiriin, siellä ehdolla ollutta ehdokasta. Ehdokkaiden äänestyspaikoittain saamat äänimäärät ovat julkisia. Kun lasketaan yhteen ko. ehdokkaan Pirkanmaan äänestyspaikoilta saatu äänimäärä, vastaa se ko. ehdokkaan saamaa kokonaisäänimäärää. Tästä voidaan päätellä, että ääntäni ei ole laskettu ko. ehdokkaan hyväksi.
Vaihtoehtoisia tapahtumia antamani äänen osalta ovat siten virhe ääntenlaskennassa tai se, että antamani ääni on hylätty. Koska ääntenlaskennan tekninen prosessi Suomessa on virheetön, mutta jokaisessa valtakunnallisessa vaalissa useita ääniä hylätään, voidaan varmuudella sanoa, että myös minun antamani ääni on hylätty.
Ääneni hylkääminen ei ole voinut perustua lakiin, sillä vaalilaki ei sano, että sellaisen ehdokkaan äänestäminen, joka on ehdolla vaalipiirissä jossa äänestäjä ei ole äänioikeutettu, olisi peruste äänestyslipun hylkäämiselle.
Vaalilain §85 kertoo tapaukset joiden perusteella äänestyslippu voidaan hylätä:
Vaalilain 85§. Äänestyslipun mitättömyys: "Äänestyslippu on mitätön, jos
1) vaalikuoressa on useampi tai muutakin kuin yksi äänestyslippu;
2) vaalikuoreen on tehty äänestäjää tai ehdokasta koskeva taikka muu asiaton merkintä
3) äänestyslippuna on käytetty muuta kuin oikeusministeriön painattamaa äänestyslippua
4) äänestyslippua ei ole leimattu
5) ehdokkaan numero on merkitty siten, ettei selvästi ilmene, ketä ehdokasta
se tarkoittaa,
6) äänestyslippuun on merkitty äänestäjän nimi tai erityinen tuntomerkki taikka siihen on tehty muunlainen asiaton merkintä;
7) äänestyslipulla on äänestetty ehdokasta, joka on asetettu ehdokkaaksi kahdessa tai useammassa vaalipiirissä;
Asiattomana ei pidetä äänestyslippun tehtyä merkintää, joka ainoastaan selventää, ketä ehdokasta äänestäjä on tarkoittanut äänestää."
Antamaani ääntä ei ole voitu hylätä yhdenkään ko. lainkohdan perustella, sillä yhtäkään vaalilain §85 seitsemästä momentista ei vastaa käsillä olevaa tilannetta. Alla perustelut §85 momentista 1 momenttiin 7.
1) En äänestänyt ennakkoon, joten ei ollut vaalikuorta jonne olisi voinut laittaa toisen äänestyslipun tai mitä tahansa muuta.
2) En äänestänyt ennakkoon, joten ei ollut vaalikuorta, johon olisi voinut tehdä asiattoman merkinnän.
3) Käytin äänestyslippuna oikeusministeriön painattamaa, vaalipaikalla vaalivirkailijalta saamaani äänestyslippua.
4) Äänestyslippuni leimattiin.
5) Kirjoitin ehdokkaan numeron selvästi ja vielä lisäsin ehdokkaan nimen, minkä mahdollisuuden vaalilain §85 7 momentti erityisesti äänestäjälle antaa.
6) En merkinnyt äänestyslippuun nimeäni, enkä asiatonta merkintää. Sen sijaan liitin äänestyslippuun ns. keltaisella tarralapulla liitteen, jossa ennalta selvensin vaalilan §85 määräyksiä lipun hylkäämisestä ja hylkäämättä jättämisestä. Kyseinen vaalilipun liite ei myöskään voi olla vaalilipun hylkäyksen peruste, sillä kyseessä oli äänestylipussa kiinni oleva liite, ei äänestyslippuun tehty merkintä. Toiseksi, liitteessä mainittuja asioita ei voida pitää asiattomina, koska siinä yhteydessä ainoastaan viittasin vaalilain äänestäjälle suomiin oikeuksiin.
7) En äänestänyt äänestyslipullani ehdokasta, joka olisi asetettu ehdokkaaksi kahdessa tai useammassa vaalipiirissä.
Näin ollen vaalilippuni on hylätty lakiin perustumattomasti, eli kyseessä on laiton äänestyslipun hylkääminen.
Siltä varalta, että vastaavasta tapauksesta ei ole ennakkopäätöstä, viittaan lain tulkintaan asiaan verrannollisessa tapauksessa. Silloin kun äänestämään on päässyt henkilö, joka on alle 18-vuotias ja esiintynyt toisena henkilönä, ei hänen antamaansa ääntä voida erikseen hylätä siinäkään tapauksessa että äänioikeudetta äänestänyt tuomittaisiin vaalilain rikkomisesta. Tällaisessa tapauksessa vaalilaki mahdollistaa vaalien uusimisen ko. äänestysalueella ja uuden ääntenlaskennan.
Samoin, vaikka en olekaan vuoden 2007 eduskuntavaaleissa äänioikeutettu Pirkanmaan vaalipiirissä, ei äänioikeudettomuus itsessään ole peruste yksittäisen vaalilipun hylkäämiselle.
2. Vaaditut muutokset:
Vaadin että äänestyslippuni hylkääminen kumotaan ja ensisijaisesti vaadin että: koska ääntäni ei voida laillisesti hylätä, vaadin, että ääneni lasketaan äänestämäni ehdokkaan hyväksi.
Periaatteessa äänestyslipun laiton hylkääminen antaisi perusteen vaatia vaalien suorittamista uudelleen siinä äänestysalueessa, jossa äänestin. Katson, ettei tämä vaatimus ole kuitenkaan kohtuullinen, johtuen siitä, että ääneni hylkäämisen kumoaminen ei voisi vaikuttaa siihen ketkä ehdokkaat tulivat valituiksi.
Toissijaisesti vaadin, että äänestyslippuni hylkääminen kumotaan ja että keskusvaalilatakunta vaalilain §94 mukaan ilmoitettaa korjatun vaalien tuloksen ja valittujen vertausluvut ja äänimäärät niitä puolueita edustavissa, vaalipiirissä eniten leviävissä sanomalehdissä, joista ehdokkaita on valittu.
Perusteet: Katson, että etuani ja oikeuttani on loukattu kun keskusvaalilautakunta ei sisällyttänyt eduskuntavaaleissa äänestämäni ehdokkaan tiedotettavaan äänimäärään antamaani ääntä. Mikäli antamani ääni olisi laskettu mukaan, olisi vaalien tulos ollut toinen. Vaalien tuloksella ei tässä voida katsoa tarkoittavan ainoastaan sitä, ketkä ehdokkaat ovat tulleet valituiksi ja ketkä eivät, vaan myös sitä millaisia äänimääriä he ovat saaneet. Esimerkiksi Sauli Niinistön asema – ja siten vaalien tulos - noin 60 000 äänellä on aivan toinen kuin jos hän olisi mennyt läpi vaikkapa 5000 äänellä. Samoin jopa valitsematta jääneen Tarja Cronbergin poliittinen asema on aivan eri nyt saaduilla noin 8000 äänellä kuin jos hän olisi saanut vaikkapa 2000 ääntä, siitäkin huolimatta, että ehdokas Cronberg ei tullut edes valituksi. Ehdokkaiden muuttunut asema heidän saamiensa äänimäärien mukaan on vaalien tulos. Henkilön poliittinen asema pitää sisällään mahdollisen kansanedustajuuden sekä ko. henkilöiden nauttiman arvovallan, mikä on sitä suurempi, mitä enemmän hänelle on annettu ääniä, olivat ne sitten vaikuttaneet tai eivät. (viimeisessä lauseessa ollut kirjoitusvirhe korjattu jälkikäteen.)
Vaikka yhden yksittäisen äänen vaikutus ehdokkaan asemaan ei voi olla suuri, turvaa vaalilaki äänioikeuden jokaiselle äänestäjälle, yksi ääni kerrallaan. Vain siten demokratia voi toteutua vaaleissa. Tämän vuoksi sillä että keskusvaalilautakunta lakiin perustumattomalla tavalla jättää julkaisematta ehdokkaani saamat ei-hyväksytyt äänet, on äänioikeuteni osittain mitätöity.
Helsingissä 4.4.2007 Jiri Räsänen
Helsingin hallinto-oikeudelle osoitettu valituskirjelmä koskien keskusvaalilautakunnan virheellisesti hylkäämää äänestyslippua
1. Päätös johon muutoksenhaku kohdistuu:
Keskusvaalilautakunta päätti 21.3.2007 vahvistaessaan eduskuntavaalien tuloksen, hylätä äänestyslippuni. Haen muutosta tähän päätökseen.
Se asia, että äänestyslippuni on hylätty, voidaan päätellä seuraavista seikoista. Äänestin Helsingin vaalipiiristä Pirkanmaan vaalipiiriin, siellä ehdolla ollutta ehdokasta. Ehdokkaiden äänestyspaikoittain saamat äänimäärät ovat julkisia. Kun lasketaan yhteen ko. ehdokkaan Pirkanmaan äänestyspaikoilta saatu äänimäärä, vastaa se ko. ehdokkaan saamaa kokonaisäänimäärää. Tästä voidaan päätellä, että ääntäni ei ole laskettu ko. ehdokkaan hyväksi.
Vaihtoehtoisia tapahtumia antamani äänen osalta ovat siten virhe ääntenlaskennassa tai se, että antamani ääni on hylätty. Koska ääntenlaskennan tekninen prosessi Suomessa on virheetön, mutta jokaisessa valtakunnallisessa vaalissa useita ääniä hylätään, voidaan varmuudella sanoa, että myös minun antamani ääni on hylätty.
Ääneni hylkääminen ei ole voinut perustua lakiin, sillä vaalilaki ei sano, että sellaisen ehdokkaan äänestäminen, joka on ehdolla vaalipiirissä jossa äänestäjä ei ole äänioikeutettu, olisi peruste äänestyslipun hylkäämiselle.
Vaalilain §85 kertoo tapaukset joiden perusteella äänestyslippu voidaan hylätä:
Vaalilain 85§. Äänestyslipun mitättömyys: "Äänestyslippu on mitätön, jos
1) vaalikuoressa on useampi tai muutakin kuin yksi äänestyslippu;
2) vaalikuoreen on tehty äänestäjää tai ehdokasta koskeva taikka muu asiaton merkintä
3) äänestyslippuna on käytetty muuta kuin oikeusministeriön painattamaa äänestyslippua
4) äänestyslippua ei ole leimattu
5) ehdokkaan numero on merkitty siten, ettei selvästi ilmene, ketä ehdokasta
se tarkoittaa,
6) äänestyslippuun on merkitty äänestäjän nimi tai erityinen tuntomerkki taikka siihen on tehty muunlainen asiaton merkintä;
7) äänestyslipulla on äänestetty ehdokasta, joka on asetettu ehdokkaaksi kahdessa tai useammassa vaalipiirissä;
Asiattomana ei pidetä äänestyslippun tehtyä merkintää, joka ainoastaan selventää, ketä ehdokasta äänestäjä on tarkoittanut äänestää."
Antamaani ääntä ei ole voitu hylätä yhdenkään ko. lainkohdan perustella, sillä yhtäkään vaalilain §85 seitsemästä momentista ei vastaa käsillä olevaa tilannetta. Alla perustelut §85 momentista 1 momenttiin 7.
1) En äänestänyt ennakkoon, joten ei ollut vaalikuorta jonne olisi voinut laittaa toisen äänestyslipun tai mitä tahansa muuta.
2) En äänestänyt ennakkoon, joten ei ollut vaalikuorta, johon olisi voinut tehdä asiattoman merkinnän.
3) Käytin äänestyslippuna oikeusministeriön painattamaa, vaalipaikalla vaalivirkailijalta saamaani äänestyslippua.
4) Äänestyslippuni leimattiin.
5) Kirjoitin ehdokkaan numeron selvästi ja vielä lisäsin ehdokkaan nimen, minkä mahdollisuuden vaalilain §85 7 momentti erityisesti äänestäjälle antaa.
6) En merkinnyt äänestyslippuun nimeäni, enkä asiatonta merkintää. Sen sijaan liitin äänestyslippuun ns. keltaisella tarralapulla liitteen, jossa ennalta selvensin vaalilan §85 määräyksiä lipun hylkäämisestä ja hylkäämättä jättämisestä. Kyseinen vaalilipun liite ei myöskään voi olla vaalilipun hylkäyksen peruste, sillä kyseessä oli äänestylipussa kiinni oleva liite, ei äänestyslippuun tehty merkintä. Toiseksi, liitteessä mainittuja asioita ei voida pitää asiattomina, koska siinä yhteydessä ainoastaan viittasin vaalilain äänestäjälle suomiin oikeuksiin.
7) En äänestänyt äänestyslipullani ehdokasta, joka olisi asetettu ehdokkaaksi kahdessa tai useammassa vaalipiirissä.
Näin ollen vaalilippuni on hylätty lakiin perustumattomasti, eli kyseessä on laiton äänestyslipun hylkääminen.
Siltä varalta, että vastaavasta tapauksesta ei ole ennakkopäätöstä, viittaan lain tulkintaan asiaan verrannollisessa tapauksessa. Silloin kun äänestämään on päässyt henkilö, joka on alle 18-vuotias ja esiintynyt toisena henkilönä, ei hänen antamaansa ääntä voida erikseen hylätä siinäkään tapauksessa että äänioikeudetta äänestänyt tuomittaisiin vaalilain rikkomisesta. Tällaisessa tapauksessa vaalilaki mahdollistaa vaalien uusimisen ko. äänestysalueella ja uuden ääntenlaskennan.
Samoin, vaikka en olekaan vuoden 2007 eduskuntavaaleissa äänioikeutettu Pirkanmaan vaalipiirissä, ei äänioikeudettomuus itsessään ole peruste yksittäisen vaalilipun hylkäämiselle.
2. Vaaditut muutokset:
Vaadin että äänestyslippuni hylkääminen kumotaan ja ensisijaisesti vaadin että: koska ääntäni ei voida laillisesti hylätä, vaadin, että ääneni lasketaan äänestämäni ehdokkaan hyväksi.
Periaatteessa äänestyslipun laiton hylkääminen antaisi perusteen vaatia vaalien suorittamista uudelleen siinä äänestysalueessa, jossa äänestin. Katson, ettei tämä vaatimus ole kuitenkaan kohtuullinen, johtuen siitä, että ääneni hylkäämisen kumoaminen ei voisi vaikuttaa siihen ketkä ehdokkaat tulivat valituiksi.
Toissijaisesti vaadin, että äänestyslippuni hylkääminen kumotaan ja että keskusvaalilatakunta vaalilain §94 mukaan ilmoitettaa korjatun vaalien tuloksen ja valittujen vertausluvut ja äänimäärät niitä puolueita edustavissa, vaalipiirissä eniten leviävissä sanomalehdissä, joista ehdokkaita on valittu.
Perusteet: Katson, että etuani ja oikeuttani on loukattu kun keskusvaalilautakunta ei sisällyttänyt eduskuntavaaleissa äänestämäni ehdokkaan tiedotettavaan äänimäärään antamaani ääntä. Mikäli antamani ääni olisi laskettu mukaan, olisi vaalien tulos ollut toinen. Vaalien tuloksella ei tässä voida katsoa tarkoittavan ainoastaan sitä, ketkä ehdokkaat ovat tulleet valituiksi ja ketkä eivät, vaan myös sitä millaisia äänimääriä he ovat saaneet. Esimerkiksi Sauli Niinistön asema – ja siten vaalien tulos - noin 60 000 äänellä on aivan toinen kuin jos hän olisi mennyt läpi vaikkapa 5000 äänellä. Samoin jopa valitsematta jääneen Tarja Cronbergin poliittinen asema on aivan eri nyt saaduilla noin 8000 äänellä kuin jos hän olisi saanut vaikkapa 2000 ääntä, siitäkin huolimatta, että ehdokas Cronberg ei tullut edes valituksi. Ehdokkaiden muuttunut asema heidän saamiensa äänimäärien mukaan on vaalien tulos. Henkilön poliittinen asema pitää sisällään mahdollisen kansanedustajuuden sekä ko. henkilöiden nauttiman arvovallan, mikä on sitä suurempi, mitä enemmän hänelle on annettu ääniä, olivat ne sitten vaikuttaneet tai eivät. (viimeisessä lauseessa ollut kirjoitusvirhe korjattu jälkikäteen.)
Vaikka yhden yksittäisen äänen vaikutus ehdokkaan asemaan ei voi olla suuri, turvaa vaalilaki äänioikeuden jokaiselle äänestäjälle, yksi ääni kerrallaan. Vain siten demokratia voi toteutua vaaleissa. Tämän vuoksi sillä että keskusvaalilautakunta lakiin perustumattomalla tavalla jättää julkaisematta ehdokkaani saamat ei-hyväksytyt äänet, on äänioikeuteni osittain mitätöity.
Helsingissä 4.4.2007 Jiri Räsänen
perjantaina, maaliskuuta 30, 2007
Kenen kuuluisi päättää vaalitavasta - tai: kuka uudistaisi vaalitapaa?
Tämä mielipidekirjoitus lähetetty Helsingin Sanomiin 29.3.2007.
Tapaus Cronberg sai monet havaitsemaan että äänioikeuden yhtäläisyys ei nykyisin toteudu eduskuntavaaleissamme tyydyttävällä tavalla. Vaaliuudistusta pohtimaan patistaa jo Tasavallan presidenttikin. Ennen kun aletaan heitellä eri malleja ilmaan, on syytä analysoida ongelmaa tarkemmin.
Vaalipiirit rikkovat äänestäjien yhdenvertaista kohtelua kolmella tapaa: a) Äänet ovat vaalipiirikohtaisen äänikynnyksen vaihtelun johdosta matemaattisesti eri arvoisia eri vaalipiireissä; b) äänestäjällä on kussakin vaalipiirissä eri määrä valinnanvaraa; ja c) valinnanvaran laatu - eli ehdokkaina olevat henkilöt - on 100%:sti erilaista kussakin eri vaalipiirissä.
Oikeusministeriö on esittänyt vaihtoehdoiksi vaalipiirien yhdistämisiä, vaalialueita ja tasauspaikkoja. Näillä keinoin voitaisiin saada puolueet keskenään nykyistä tasaveroisempaan asemaan, ei enempää. Mikään näistä ei juurikaan lisäisi äänestäjien valinnanvapautta, saati että toteuttaisi äänestäjien välistä yhdenvertaisuutta.
Vaikka äänestäjillä tulee luonnollisesti olla oikeus osoittaa äänensä maantieteellisesti rajatulle ehdokasjoukolle, ei ketään tulisi pakottaa valitsemaan vain tietyn alueen ehdokkaista. Kyseessä ovat valtiolliset vaalit, joten äänestäjillä tulisi olla oikeus valita kaikista maassa tarjolla olevista ehdokkaista.
On olemassa joustavampia vaalitapoja (mm. erilaiset siirtoäänivaalit), joiden avulla voidaan samanaikaisesti taata äänestäjien yhdenvertainen kohtelu, nykyistä paremmin toteutuva suhteellisuus, äänestäjien valinnanvapauden lisääminen ja annettujen äänten nykyistä tarkempi kohdentaminen, vieläpä ilman vaaliliittoja.
Vaalitavan uudistaminen on ollut jo useamman hallituksen ohjelmassa, mutta mitään ei ole tapahtunut. Muutoksen esteenä ei ole puute paremmista menetelmistä, vaan se että muutoksista päättävät nykyisin juuri ne 200 kansalaista, joilla on siihen kaikkein vähäisin motiivi.
Kansanedustajien jääviys päättää omista palkoistaan on herättänyt jonkin verran keskustelua. Jääviys vaalitavasta päätettäessä on demokratian toimivuuden kannalta monta kertaluokkaa suurempi kysymys.
Demokraattisempi tapa lähteä uudistukseen olisi vaikkapa se, että äänioikeutettujen keskuudesta arvottaisiin kansalaisraati tutkimaan erilaisia vaihtoehtoja. Kuultuaan asiantuntijoita se esittäisi suosituksensa, jonka jälkeen päätös tehtäisiin kansanäänestyksellä.
Jiri Räsänen
Arto Tengvall
Äänivalta ry.
Tapaus Cronberg sai monet havaitsemaan että äänioikeuden yhtäläisyys ei nykyisin toteudu eduskuntavaaleissamme tyydyttävällä tavalla. Vaaliuudistusta pohtimaan patistaa jo Tasavallan presidenttikin. Ennen kun aletaan heitellä eri malleja ilmaan, on syytä analysoida ongelmaa tarkemmin.
Vaalipiirit rikkovat äänestäjien yhdenvertaista kohtelua kolmella tapaa: a) Äänet ovat vaalipiirikohtaisen äänikynnyksen vaihtelun johdosta matemaattisesti eri arvoisia eri vaalipiireissä; b) äänestäjällä on kussakin vaalipiirissä eri määrä valinnanvaraa; ja c) valinnanvaran laatu - eli ehdokkaina olevat henkilöt - on 100%:sti erilaista kussakin eri vaalipiirissä.
Oikeusministeriö on esittänyt vaihtoehdoiksi vaalipiirien yhdistämisiä, vaalialueita ja tasauspaikkoja. Näillä keinoin voitaisiin saada puolueet keskenään nykyistä tasaveroisempaan asemaan, ei enempää. Mikään näistä ei juurikaan lisäisi äänestäjien valinnanvapautta, saati että toteuttaisi äänestäjien välistä yhdenvertaisuutta.
Vaikka äänestäjillä tulee luonnollisesti olla oikeus osoittaa äänensä maantieteellisesti rajatulle ehdokasjoukolle, ei ketään tulisi pakottaa valitsemaan vain tietyn alueen ehdokkaista. Kyseessä ovat valtiolliset vaalit, joten äänestäjillä tulisi olla oikeus valita kaikista maassa tarjolla olevista ehdokkaista.
On olemassa joustavampia vaalitapoja (mm. erilaiset siirtoäänivaalit), joiden avulla voidaan samanaikaisesti taata äänestäjien yhdenvertainen kohtelu, nykyistä paremmin toteutuva suhteellisuus, äänestäjien valinnanvapauden lisääminen ja annettujen äänten nykyistä tarkempi kohdentaminen, vieläpä ilman vaaliliittoja.
Vaalitavan uudistaminen on ollut jo useamman hallituksen ohjelmassa, mutta mitään ei ole tapahtunut. Muutoksen esteenä ei ole puute paremmista menetelmistä, vaan se että muutoksista päättävät nykyisin juuri ne 200 kansalaista, joilla on siihen kaikkein vähäisin motiivi.
Kansanedustajien jääviys päättää omista palkoistaan on herättänyt jonkin verran keskustelua. Jääviys vaalitavasta päätettäessä on demokratian toimivuuden kannalta monta kertaluokkaa suurempi kysymys.
Demokraattisempi tapa lähteä uudistukseen olisi vaikkapa se, että äänioikeutettujen keskuudesta arvottaisiin kansalaisraati tutkimaan erilaisia vaihtoehtoja. Kuultuaan asiantuntijoita se esittäisi suosituksensa, jonka jälkeen päätös tehtäisiin kansanäänestyksellä.
Jiri Räsänen
Arto Tengvall
Äänivalta ry.
tiistaina, maaliskuuta 27, 2007
Vaalipiiriprotesti
Teimme sitten pienen vaaliprotestin. Huomasimme nimittäin, ettei vaalilaista löydy kohtaa joka oikeuttaisi vaalilipun hylkäämiseen sen perusteella että ääni on annettu toisen vaalipiirin ehdokkaalle.
Vaalilaista löytyy toki kohta, jonka mukaan esim. Helsingin vaalipiiriin kuuluva äänestäjä on äänioikeutettu vain ko. vaalipiirissä. Tiedämme kuitenkin, ettei äänioikeudettomuus sinänsä ole äänestyslipun hylkäyksen peruste. Jos esim. alle 18-vuotias on päässyt äänestämään, ei lippua voida lähteä mitätöimään jälkikäteen. Ainoastaan voidaan vaatia ja määrätä suoritettavaksi uudet vaalit ao. äänestysalueella.
Juju on siinä, että tarkasti luettuna vaalilaissa on bugi. Vaaliviranomaisilla on käsissä lippu jota ei voi hylätä eikä laskea kenenkään ehdokkaan hyväksi. Eikä ole hallinnollista tietä viedä äänestyslippua yhdestä vaalipiiristä toiseen vaalipiiriinkään.
Vaalilaki lisäksi sanoo, että vaalilippuun saa merkitä numeron lisäksi ehdokkaan nimen ja muita selventäviä merkintöjä. Asiattomat merkinnät ovat peruste vaalilipun hylkäämiselle.
Teimme pari eri varianttia.
Lippu1: Merkitty numero, ehdokkaan nimi ja vaalipiirin nimi.
Lippu2: Merkitty numero, ehdokkaan nimi ja lisäksi liitettu keltainen tarralappu, jossa lukee "Vaalilain §85 nojalla tämä ei ole vaalilippuun tehty asiaton merkintä. Peruste: Vaalilain §85 perusteella tätä vaalilippua ei voi hylätä sillä perusteella että en ole äänioikeutettu ko. vaalipiirissä."
Olisihan tuota voinut vielä paremminkin muotoilla ja heittää vielä erilaisia varianttejakin.
Käytännössä kaikki tällaiset liput tietenkin hylätään. Mutta pointtihan on protestissa, pienessäkin.
Periaatteessa kuitenkin yksikin vaalilippu voisi riittää, nimittäin jos asiasta tekee hallinnollisen valituksen. Ja näin on tarkoitus. Kertoilen lisää hankkeen etenemisestä jahka on raportoitavaa.
Muutakin kivaa tuli tässä samalla mieleen:
a) Vaaliprotestilappu: Sujautetaan äänestyslipun välissä. Ei voida liittää äänestyslippuun, koska uurnassa kaikki sekoittuu. Vaikka protestilappu jäisikin oma vaalilipun väliin, eivät ääntenlaskijat voi olla varmoja siitä että protestilappu tuli uurnaan ko. äänestyslipun mukana. Protestin ääni tuskin kantautuu tällä kovin pitkälle, koska tällaisia ei tilastoida kuten ääniä. Joku voisi pitää tällaista piiloprotestia munattomana ja raukkamaisena. Toisaalta - tapahtuuhan äänestäminenkin anonyymisti, joten ei tämä siinä mielessä eroa muuten kuin että voi sekä syödä että pitää kakun!
b) Täyttä dadaa: Kiinnitetään muutoin asiallisesti täytettyyn vaalilippuun keltainen lappu, jossa todetaan että "Tämä lappu ei ole vaalilain §85 mukainen vaalilippuun tehty asiaton merkintä, koska ensinnäkin kyseessä on erillinen vaalilipun liite ja toisekseenkin liite ei ole asiaton, sillä tässä viitataan ainoastaan vaalilain äänestäjälle suomiin oikeuksiin".
Vaalilaista löytyy toki kohta, jonka mukaan esim. Helsingin vaalipiiriin kuuluva äänestäjä on äänioikeutettu vain ko. vaalipiirissä. Tiedämme kuitenkin, ettei äänioikeudettomuus sinänsä ole äänestyslipun hylkäyksen peruste. Jos esim. alle 18-vuotias on päässyt äänestämään, ei lippua voida lähteä mitätöimään jälkikäteen. Ainoastaan voidaan vaatia ja määrätä suoritettavaksi uudet vaalit ao. äänestysalueella.
Juju on siinä, että tarkasti luettuna vaalilaissa on bugi. Vaaliviranomaisilla on käsissä lippu jota ei voi hylätä eikä laskea kenenkään ehdokkaan hyväksi. Eikä ole hallinnollista tietä viedä äänestyslippua yhdestä vaalipiiristä toiseen vaalipiiriinkään.
Vaalilaki lisäksi sanoo, että vaalilippuun saa merkitä numeron lisäksi ehdokkaan nimen ja muita selventäviä merkintöjä. Asiattomat merkinnät ovat peruste vaalilipun hylkäämiselle.
Teimme pari eri varianttia.
Lippu1: Merkitty numero, ehdokkaan nimi ja vaalipiirin nimi.
Lippu2: Merkitty numero, ehdokkaan nimi ja lisäksi liitettu keltainen tarralappu, jossa lukee "Vaalilain §85 nojalla tämä ei ole vaalilippuun tehty asiaton merkintä. Peruste: Vaalilain §85 perusteella tätä vaalilippua ei voi hylätä sillä perusteella että en ole äänioikeutettu ko. vaalipiirissä."
Olisihan tuota voinut vielä paremminkin muotoilla ja heittää vielä erilaisia varianttejakin.
Käytännössä kaikki tällaiset liput tietenkin hylätään. Mutta pointtihan on protestissa, pienessäkin.
Periaatteessa kuitenkin yksikin vaalilippu voisi riittää, nimittäin jos asiasta tekee hallinnollisen valituksen. Ja näin on tarkoitus. Kertoilen lisää hankkeen etenemisestä jahka on raportoitavaa.
Muutakin kivaa tuli tässä samalla mieleen:
a) Vaaliprotestilappu: Sujautetaan äänestyslipun välissä. Ei voida liittää äänestyslippuun, koska uurnassa kaikki sekoittuu. Vaikka protestilappu jäisikin oma vaalilipun väliin, eivät ääntenlaskijat voi olla varmoja siitä että protestilappu tuli uurnaan ko. äänestyslipun mukana. Protestin ääni tuskin kantautuu tällä kovin pitkälle, koska tällaisia ei tilastoida kuten ääniä. Joku voisi pitää tällaista piiloprotestia munattomana ja raukkamaisena. Toisaalta - tapahtuuhan äänestäminenkin anonyymisti, joten ei tämä siinä mielessä eroa muuten kuin että voi sekä syödä että pitää kakun!
b) Täyttä dadaa: Kiinnitetään muutoin asiallisesti täytettyyn vaalilippuun keltainen lappu, jossa todetaan että "Tämä lappu ei ole vaalilain §85 mukainen vaalilippuun tehty asiaton merkintä, koska ensinnäkin kyseessä on erillinen vaalilipun liite ja toisekseenkin liite ei ole asiaton, sillä tässä viitataan ainoastaan vaalilain äänestäjälle suomiin oikeuksiin".
torstaina, maaliskuuta 09, 2006
Miten olisi STV, Suvi-Anne?
Tämä on avoin kirje Vasemmistoliiton vasta eronneelle puheenjohtajalle, Suvi-Anne Siimekselle.
Kyllästyit sitten riitelevään puolueesesi ja erosit. Erityisesti huomioni kiinnittyi perusteluusi "En halua olla tukemassa Jaakko Laakson läpimenoa eduskuntavaaleissa, samassa vaalipiirissä". (Lainaus ulkomuistista) Asia on selvä kuin pläkki: Suhteellinen TäsmäVaali, STV, ratkaisisi tämänkin ongelman. Lisäksi STV:llä voisi olla puolueen sisäistä riitelyä rauhoittava tekijä. - Miten ihmeessä?
STV:ssä tietyn poliittisen suuntauksen menestys vaaleissa ei ole riippuvainen vaaliteknisestä yhtenäisyydestä. STV:n vallitessa Vasemmistoliitto voisi rauhassa jakaantua kahdeksi puolueeksi ja säilyttää kokonaiskannatuksensa eduskunnassa. Kannatus voisi noustakin, tokihan kansalaiset mielummin äänestävät aatteellisesti yhteinäisiä kuin sisäisesti hajanaisia puolueita. Eduskunnassa nämä ryhmät voisivat toimia välillä yhteistyössä, välillä erikseen, suoraan aatteellisten erojensa mukaisesti. Reilusti.
"Pakkoavioliitto" on se, mikä on saanut Vasemmistoliiton niin riitaiseksi. Tietoisuus siitä, että hajaantuneena ei ole mahdollisuuksia kuin murusiin. Tietoisuus siitä, että yhdessä on liikaa riitoja.
Suvi-Anne Siimes, olit rohkea kuin teit tilanteesta johtopäätökset henkilökohtaisella tasolla. Vielä ennen edustajankautesi loppua on sinulla mahdollisuus vetää johtopäätökset poliittisen systeemin tasolla ja puhua STV:n puolesta.
Kyllästyit sitten riitelevään puolueesesi ja erosit. Erityisesti huomioni kiinnittyi perusteluusi "En halua olla tukemassa Jaakko Laakson läpimenoa eduskuntavaaleissa, samassa vaalipiirissä". (Lainaus ulkomuistista) Asia on selvä kuin pläkki: Suhteellinen TäsmäVaali, STV, ratkaisisi tämänkin ongelman. Lisäksi STV:llä voisi olla puolueen sisäistä riitelyä rauhoittava tekijä. - Miten ihmeessä?
STV:ssä tietyn poliittisen suuntauksen menestys vaaleissa ei ole riippuvainen vaaliteknisestä yhtenäisyydestä. STV:n vallitessa Vasemmistoliitto voisi rauhassa jakaantua kahdeksi puolueeksi ja säilyttää kokonaiskannatuksensa eduskunnassa. Kannatus voisi noustakin, tokihan kansalaiset mielummin äänestävät aatteellisesti yhteinäisiä kuin sisäisesti hajanaisia puolueita. Eduskunnassa nämä ryhmät voisivat toimia välillä yhteistyössä, välillä erikseen, suoraan aatteellisten erojensa mukaisesti. Reilusti.
"Pakkoavioliitto" on se, mikä on saanut Vasemmistoliiton niin riitaiseksi. Tietoisuus siitä, että hajaantuneena ei ole mahdollisuuksia kuin murusiin. Tietoisuus siitä, että yhdessä on liikaa riitoja.
Suvi-Anne Siimes, olit rohkea kuin teit tilanteesta johtopäätökset henkilökohtaisella tasolla. Vielä ennen edustajankautesi loppua on sinulla mahdollisuus vetää johtopäätökset poliittisen systeemin tasolla ja puhua STV:n puolesta.
maanantaina, helmikuuta 20, 2006
Demokraattisempi osakeyhtiö
Mieleeni tuli äänivaltalaisen suoran edustamisen teorian laajennus talousjärjestelmän puolelle.
- Aiemminhan olemme tutkineet erilaisia malleja, joissa (kansalais)edustajat voisivat mahdollisesti ketjuttaa edustajuuttaan eteenpäin. Ketjuttamisessa on kuitenkin tiettyjä ongelmia siinäkin tapauksessa, että se perustuu vapaaehtoisuuteen ja on milloin tahansa jokaisen ketjun jäsenen katkaistavissa. Yllättäen, koko osakeyhtiöjärjestelmä pyörii käytännössä ketjuuntumisen tuoman ylimääräisen valtaedun ympärillä. Jotkut kutsuvat sitä valtapeliksi, jotkut kapitalismiksi.
Yhtenä kapitalismin ongelmista pidetään seuraavaa ilmiötä. Yhtiö A omistaa 51% Yhtiö B:stä, joka omistaa 51% Yhtiö C:stä, joka taas omistaa 51% yhtiö D:stä. Kun herra X omistaa 51% Yhtiö A:sta, käyttää hän määräävää päätösvaltaa koko yritysketjussa A -> B -> C -> D.
A:n suhteen hänen määräysvaltansa on kiistaton. Jos tarkastellaan lopullista omistajuutta, on se B:ssä 0.51 * 0.51 = 0.2601, C:ssä 0.2601 * 0.51 = 0.132651 ja lopulta D:ssä 0.067652. Yhtiö D:tä siis hallitaan määräävästi 6,8% omistusosuudella. - Kuulinko jonkun sanovan "USA:n presidentinvaalit?" ;-)
Missä siis yleinen ja yhtäläinen äänioikeus? Ainakin seuraavankaltaisia malleja voitaisiin ajatella yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden saattamiseksi osaksi yhteiskunnan taloudellista sfääriä.
Malli 1: Lainsäädännöllisellä tasolla määritellään, että kaikissa osakeyhtiöissä vähemmistöomistajalla on oikeus osallistua yhtiön toisessa yhtiössä käytäviin äänestyksiin ensimmäisen yhtiön omaaman äänivallan suhteessa.
Malli 2: Sallitaan nykyinen käytäntö, mutta mahdollisestaan myös tässä esitetty hierarkisesti avoin äänestys. Tällöin, jos yhtiö A omistaa B:n 100 000 äänivaltaisesta osakkeesta 10 000, ja yhtiö A:n omistus jakautuu herra X:n 70% ja rouva Y:n 30% välillä, voi herra X käyttää yhtiö B:n osakekokouksessa 0.7 * 10 000 = 7000 ääntä ja rouva Y 0.3 * 10 000 = 3000 ääntä.
Mitä seurauksia hierarkisesti avoimella äänestyksellä olisi osakeyhtiöiden toimintaan? Joku voisi väittää, että se haittaisi operatiivista toimintaa, koska yhtiössä ei saataisi välttämättä aikaiseksi yksiselitteistä päätöstä.
Väitteeni on että se ei voisi haitata operatiivista toimintaa, koska mahdollinen ei-yksiselitteinen päätös ei koske tuotannollista toimintaa, vaan aggregaattitason ratkaisua, eli sitä, mitä päätöstä kannatetaan toisen organisaation päätöksentekotilanteessa. Jos X:n ja Y:n erimielisyys ei johdu eri intresseistä, vaan eri arviosta, voisi väittää, että hierarkisesti avoin äänestys johtaisi informaation hienojakoisempaan prosessointiin ennen tuotannollista päätöstä, jolloin sillä olisi keskimäärin tuotannollisia päätöksiä parantava vaikutus.
Jos X:n ja Y:n erimielisyys ei johdu eri arvioista, vaan eri intresseistä, johtaa hierarkisesti avoin äänestys tässäkin tapauksessa keskimäärin useammin kansantaloudellisesti tehokkaampiin tuotannollisiin päätöksiin. Peruste: Se eliminoi nykyjärjestelmän tapaukset, joissa Y:n ja Z:n (missä Z on yhtiö B:n merkittävä suora omistaja) yhteenlaskettu äänivalta yhtiö B:n jää vähemmistöön, vaikka niiden suoralla omistuksella mitattu yhteinen äänivalta olisi muodostanut enemmistön.
Päättely on seuraava: Jos Y ja Z preferoivat vaihtoehtoa P yli Q:n ja niiden äänivalta on (suoraan mitattuna) yli 51%, on niiden kannattama tuotannollinen päätös keskimäärin kansantaloudellisesti tehokkaampi kuin minkään vähemmistön kannattama päätös.
Tässä on tiettyä yhtäläisyyttä Matti Hyryläisen konsumistiseen yhtiömalliin, jossa yhtiö A voi omistaa yhtiö B:n vain 100% tai ei ollenkaan.
Itse olen aiemmin esittänyt yhtenä mahdollisuutena Hyryläisen mallin lievennettyä versiota, jossa yhtiön omistusoikeutta toisesta yhtiöstä ei olisi rajoitettu, mutta jossa ristiinomistus olisi kielletty. Yhdistämällä ristiinomistuksen kielto sekä yleinen ja yhtäläinen, hierarkisesti avoin äänioikeus, voisi aikaansaada varsin mielenkiintoisen osakeyhtiömallin.
Olisikohan se oikeisto- vai vasemmistopuolue, joka lähtisi tällaista ajamaan...?
- Aiemminhan olemme tutkineet erilaisia malleja, joissa (kansalais)edustajat voisivat mahdollisesti ketjuttaa edustajuuttaan eteenpäin. Ketjuttamisessa on kuitenkin tiettyjä ongelmia siinäkin tapauksessa, että se perustuu vapaaehtoisuuteen ja on milloin tahansa jokaisen ketjun jäsenen katkaistavissa. Yllättäen, koko osakeyhtiöjärjestelmä pyörii käytännössä ketjuuntumisen tuoman ylimääräisen valtaedun ympärillä. Jotkut kutsuvat sitä valtapeliksi, jotkut kapitalismiksi.
Yhtenä kapitalismin ongelmista pidetään seuraavaa ilmiötä. Yhtiö A omistaa 51% Yhtiö B:stä, joka omistaa 51% Yhtiö C:stä, joka taas omistaa 51% yhtiö D:stä. Kun herra X omistaa 51% Yhtiö A:sta, käyttää hän määräävää päätösvaltaa koko yritysketjussa A -> B -> C -> D.
A:n suhteen hänen määräysvaltansa on kiistaton. Jos tarkastellaan lopullista omistajuutta, on se B:ssä 0.51 * 0.51 = 0.2601, C:ssä 0.2601 * 0.51 = 0.132651 ja lopulta D:ssä 0.067652. Yhtiö D:tä siis hallitaan määräävästi 6,8% omistusosuudella. - Kuulinko jonkun sanovan "USA:n presidentinvaalit?" ;-)
Missä siis yleinen ja yhtäläinen äänioikeus? Ainakin seuraavankaltaisia malleja voitaisiin ajatella yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden saattamiseksi osaksi yhteiskunnan taloudellista sfääriä.
Malli 1: Lainsäädännöllisellä tasolla määritellään, että kaikissa osakeyhtiöissä vähemmistöomistajalla on oikeus osallistua yhtiön toisessa yhtiössä käytäviin äänestyksiin ensimmäisen yhtiön omaaman äänivallan suhteessa.
Malli 2: Sallitaan nykyinen käytäntö, mutta mahdollisestaan myös tässä esitetty hierarkisesti avoin äänestys. Tällöin, jos yhtiö A omistaa B:n 100 000 äänivaltaisesta osakkeesta 10 000, ja yhtiö A:n omistus jakautuu herra X:n 70% ja rouva Y:n 30% välillä, voi herra X käyttää yhtiö B:n osakekokouksessa 0.7 * 10 000 = 7000 ääntä ja rouva Y 0.3 * 10 000 = 3000 ääntä.
Mitä seurauksia hierarkisesti avoimella äänestyksellä olisi osakeyhtiöiden toimintaan? Joku voisi väittää, että se haittaisi operatiivista toimintaa, koska yhtiössä ei saataisi välttämättä aikaiseksi yksiselitteistä päätöstä.
Väitteeni on että se ei voisi haitata operatiivista toimintaa, koska mahdollinen ei-yksiselitteinen päätös ei koske tuotannollista toimintaa, vaan aggregaattitason ratkaisua, eli sitä, mitä päätöstä kannatetaan toisen organisaation päätöksentekotilanteessa. Jos X:n ja Y:n erimielisyys ei johdu eri intresseistä, vaan eri arviosta, voisi väittää, että hierarkisesti avoin äänestys johtaisi informaation hienojakoisempaan prosessointiin ennen tuotannollista päätöstä, jolloin sillä olisi keskimäärin tuotannollisia päätöksiä parantava vaikutus.
Jos X:n ja Y:n erimielisyys ei johdu eri arvioista, vaan eri intresseistä, johtaa hierarkisesti avoin äänestys tässäkin tapauksessa keskimäärin useammin kansantaloudellisesti tehokkaampiin tuotannollisiin päätöksiin. Peruste: Se eliminoi nykyjärjestelmän tapaukset, joissa Y:n ja Z:n (missä Z on yhtiö B:n merkittävä suora omistaja) yhteenlaskettu äänivalta yhtiö B:n jää vähemmistöön, vaikka niiden suoralla omistuksella mitattu yhteinen äänivalta olisi muodostanut enemmistön.
Päättely on seuraava: Jos Y ja Z preferoivat vaihtoehtoa P yli Q:n ja niiden äänivalta on (suoraan mitattuna) yli 51%, on niiden kannattama tuotannollinen päätös keskimäärin kansantaloudellisesti tehokkaampi kuin minkään vähemmistön kannattama päätös.
Tässä on tiettyä yhtäläisyyttä Matti Hyryläisen konsumistiseen yhtiömalliin, jossa yhtiö A voi omistaa yhtiö B:n vain 100% tai ei ollenkaan.
Itse olen aiemmin esittänyt yhtenä mahdollisuutena Hyryläisen mallin lievennettyä versiota, jossa yhtiön omistusoikeutta toisesta yhtiöstä ei olisi rajoitettu, mutta jossa ristiinomistus olisi kielletty. Yhdistämällä ristiinomistuksen kielto sekä yleinen ja yhtäläinen, hierarkisesti avoin äänioikeus, voisi aikaansaada varsin mielenkiintoisen osakeyhtiömallin.
Olisikohan se oikeisto- vai vasemmistopuolue, joka lähtisi tällaista ajamaan...?
torstaina, helmikuuta 09, 2006
Reality President, Todellakin
Siitä lähtien kun tutustuin STV:hen, olen kannattanut yksikierroksista presidentinvaalia. Jopa nykyinen ns. kaksivaiheinen vaalitapa voitaisiin toteuttaa yhdellä kierroksella: Äänestäjä täyttäisi presidenttiehdokkaat paremmuusjärjestykseen. (Virtuaaliselle) toiselle kierrokselle pääsisivät ne kaksi ehdokasta, jotka saivat eniten ykkössijoja. Toinen kierros toteutettaisiin siten, että jokaisesta lipusta katsottaisiin, kumpi toisen kierroksen ehdokkaista on rankattu korkeammalle sijalle. Vaalilipun merkintä Niinistö sijalla 2. vastaan Halonen sijalla 5. antaisi siten toisella kierroksella yhden äänen Niinistölle.
...Tästä on tietenkin lyhyt matka STV:hen.
Toisessa kierroksessa on silti jotain. Onko se vain karnevaalihumua? Paljon on puhuttu politiikan viihteellistymisestä. Omaan silmääni hyppäsi toimittajien tapa haastatella ehdokkaita ja kysyä heiltä kampanjan aikana ehdokkaiden tuntemuksista ja aikomuksista suhteessa kampanjaan. Loppumetreillä jo muisteltiin lämmöllä vaaliväittelyiden kohokohtia ja mokia sekä esitettiin kooste tyyliin "Jääkiekon MM-kisat, komeimmat maalit". Poliittisten sisältöjen sijasta viimeiseksi - ja siten arvokkaimpaan asemaan nostettiin - paitsi kampanjan ulkoisia arvoja, ehdokkaiden omakohtaisesti koettu ja samastumiskohteen tarjoava tarina ehdokkuudestaan. Mitään tällaista ei ollut 6 vuotta sitten.
"Reality"-TV:n vaikutus on ällistyttävän suuri. Jollain tavalla tämä tuntuu kaivavan maata rationaalisen kansalaiskeskustelun alta vieläkin enemmän kuin ehdokkaiden esiintyminen puhtaissa viihdeohjelmissa. Viihteen sulautuminen osaksi objektiivisena esiintyvää tiedonvälitystä on salakavalampi prosessi. En tarkoita, että TV:n toimittajat olisivat tehneet poliittisen journalisminsa huonosti. Kyse on pikemminkin siitä, että vaalikamppailulle ilmaantuu poliittiselle keskustelulle täysin vieras viihteen kehys. Tässä ilmapiirissä on turha puhua yhden presidentinvaalikierroksen tehokkuudesta ja rationaalisuudesta.
Kahdelle kierrokselle voidaan kuitenkin esittää myös rationaalisia perusteita. Jos äänestäjä haluaa todella uhrata paljon energiaa jotta voisi varmistua että antaa äänensä omalta kannaltaan parhaalle ehdokkaalle ja samaan aikaan uhraa energiaansa kärkiehdokkaiden välisen paremmuuden pohtimiseen, saattaa kaksi kierrosta tietyissä tapauksissa olla tehokkaampi päätöksentekomuoto. (Yhden kierroksen vaaleissahan äänestäjä ei voi välttämättä olla varma kärkiehdokkasita, joten äänestäjä saattaa joutua varmuuden vuoksi päättämään useamman kärkiehdokkaan joukosta, silloinkin kun ne eivät kuulu hänen kärkipreferensseihinsä. Todettakoon kuitenkin, että tämä etu on aika marginaalinen.
Kyse on paitsi viihteestä, myös mahdollisesti eräänlaisesta illusorisesta demokratian maksimoinnista: "Hei, mitä enemmän kierroksia, sitä useammin pääsen äänestämään, eli sitä enemmän voin vaikuttaa!" - vai mitä?...
- Alan pikku hiljaa ymmärtää niitä amerikkalaisia, jotka kirkkain silmin kehuvat täysin järjetöntä presidentinvaalitapaansa "täydellisen demokraattiseksi". Tällainen illuusio syntyy, kun tarkastellaan omaa välitöntä toimintaympäristöä eikä järjestelmää kokonaisuutena.
...Tästä on tietenkin lyhyt matka STV:hen.
Toisessa kierroksessa on silti jotain. Onko se vain karnevaalihumua? Paljon on puhuttu politiikan viihteellistymisestä. Omaan silmääni hyppäsi toimittajien tapa haastatella ehdokkaita ja kysyä heiltä kampanjan aikana ehdokkaiden tuntemuksista ja aikomuksista suhteessa kampanjaan. Loppumetreillä jo muisteltiin lämmöllä vaaliväittelyiden kohokohtia ja mokia sekä esitettiin kooste tyyliin "Jääkiekon MM-kisat, komeimmat maalit". Poliittisten sisältöjen sijasta viimeiseksi - ja siten arvokkaimpaan asemaan nostettiin - paitsi kampanjan ulkoisia arvoja, ehdokkaiden omakohtaisesti koettu ja samastumiskohteen tarjoava tarina ehdokkuudestaan. Mitään tällaista ei ollut 6 vuotta sitten.
"Reality"-TV:n vaikutus on ällistyttävän suuri. Jollain tavalla tämä tuntuu kaivavan maata rationaalisen kansalaiskeskustelun alta vieläkin enemmän kuin ehdokkaiden esiintyminen puhtaissa viihdeohjelmissa. Viihteen sulautuminen osaksi objektiivisena esiintyvää tiedonvälitystä on salakavalampi prosessi. En tarkoita, että TV:n toimittajat olisivat tehneet poliittisen journalisminsa huonosti. Kyse on pikemminkin siitä, että vaalikamppailulle ilmaantuu poliittiselle keskustelulle täysin vieras viihteen kehys. Tässä ilmapiirissä on turha puhua yhden presidentinvaalikierroksen tehokkuudesta ja rationaalisuudesta.
Kahdelle kierrokselle voidaan kuitenkin esittää myös rationaalisia perusteita. Jos äänestäjä haluaa todella uhrata paljon energiaa jotta voisi varmistua että antaa äänensä omalta kannaltaan parhaalle ehdokkaalle ja samaan aikaan uhraa energiaansa kärkiehdokkaiden välisen paremmuuden pohtimiseen, saattaa kaksi kierrosta tietyissä tapauksissa olla tehokkaampi päätöksentekomuoto. (Yhden kierroksen vaaleissahan äänestäjä ei voi välttämättä olla varma kärkiehdokkasita, joten äänestäjä saattaa joutua varmuuden vuoksi päättämään useamman kärkiehdokkaan joukosta, silloinkin kun ne eivät kuulu hänen kärkipreferensseihinsä. Todettakoon kuitenkin, että tämä etu on aika marginaalinen.
Kyse on paitsi viihteestä, myös mahdollisesti eräänlaisesta illusorisesta demokratian maksimoinnista: "Hei, mitä enemmän kierroksia, sitä useammin pääsen äänestämään, eli sitä enemmän voin vaikuttaa!" - vai mitä?...
- Alan pikku hiljaa ymmärtää niitä amerikkalaisia, jotka kirkkain silmin kehuvat täysin järjetöntä presidentinvaalitapaansa "täydellisen demokraattiseksi". Tällainen illuusio syntyy, kun tarkastellaan omaa välitöntä toimintaympäristöä eikä järjestelmää kokonaisuutena.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)