Tässä on vastineeni Helsingin hallinto-oikeuteen sen jälkeen kun Helsingin vaalipiirilautakunta oli antanut oman lausuntonsa. Nyt ei kun odotellaan hallinto-oikeuden ratkaisua - ja perusteluja!
HELSINGIN HALLINTO-OIKEUDELLE
Vastaesitys Helsingin vaalipiirilautakunnan lausuntoon
Helsingin vaalipiirilautakunnan lausunnossa viitataan vaalilain 21 §:n 1 momentin kolmanteen kohtaan. Toisin sanoen lausunnossa todetaan, että minulla oli oikeus äänestää Helsingin vaalipiirissä. Näin teinkin; äänestin Helsingin vaalipiirissä. Valitukseni ei koskenut sitä, etten olisi saanut äänestää toisessa vaalipiirissä, mitä en ole missään vaiheessa edes yrittänyt. Näin ollen Helsingin vaalipiirilautakunnan lausunto on tämän tapauksen osalta irrelevantti.
Edelleen, kuten kantelussa jo todettiin, edes äänioikeudettomuus ei ole peruste vaalilipun hylkäämiselle. Laki ei kiellä äänestämästä Helsingin vaalipiirissä Pirkanmaan vaalipiirissä ehdolle asettautunutta ehdokasta. Laki ei myöskään anna vaalivirkailijoille eikä keskusvaalilautakunnalle mitään oikeuksia puuttua äänestäjän vapaaseen tahdon ilmaukseen tältä osin. Jos vaaliviranomaisella olisi tällainen oikeus, se olisi kirjattu lakiin.
Vaalilaista löytyvät ne säännökset, jotka rajoittavat kansalaisen mahdollisuuksia käyttää äänioikeuttaan ja näitä rajoituksia käytännössä toteuttavat vaalivirkailijat. Vaalivirkailijoilla on tarkasti rajattu toimenkuva, eikä heillä ole lain suomaa oikeutta rajoittaa kansalaisen mahdollisuuksia käyttää äänioikeutta haluamallaan tavalla muutoin kuin niiltä osin, mitkä valtuudet vaalilaki heille antaa. Katson, että tässä tapauksessa vaalivirkailijat ja edelleen Helsingin keskusvaalilautakunta ovat rajanneet perustuslaissa minulle turvattua äänioikeuden vapaata käyttöä ainoastaan sen perusteella, miten heidän mielestään minun olisi pitänyt äänestää, ilman lakiin kirjattua oikeutta puuttua äänioikeuteni vapaaseen käyttöön.
Perustuslain 2 § sanoo "Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia." Tämä on ensiarvoisen tärkeää: Kansalaisen täytyy voida luottaa siihen että vaaliviranomainen toimii lainmukaisesti. Jos äänestäjä ei voi luottaa siihen, että vaalivirkailija hylkää ääniä vain lakiin kirjatuin perustein, rapauttaa se koko demokraattiseen prosessin sekä oikeusvaltion legitimiteettiä.
Vaalilaki tuntee lukuisia äänioikeuden ilmaisumahdollisuutta rajoittavia ehtoja ja kontrollitoimia, joista yksi on juuri se, missä vaalipiirissä kansalainen saa käyttää äänioikeuttaan. Jos olisin toisen vaalipiirin alueella pyrkinyt äänestämään, olisi tämä estetty lukuisin keinoin. Vaalipiirikohtaiset äänioikeutettujen luettelot sekä se varmistus että yksi vaalivirkailija tarkistaa äänestäjän henkilöllisyyden ja toinen virkailija antaa äänestyslipun, takaavat rajoitusten toiminnan käytännössä.
On periaatteessa kaksi mahdollista selitystä sille, miksi kyseessä oleva tapaus on mahdollinen. Joko lainsäätäjä on tarkoituksella jättänyt kansalaiselle mahdollisuuden äänestää kaikista eduskuntavaaleissa tarjolla olevista ehdokkaista tai että lainsäätäjälle on sattunut lapsus. Kummassakaan tapauksessa vaalilippuni hylkäämiseen ei löydy kestäviä perusteita.
Lähtökohtaisena oletuksena on pidettävä sitä, että laki on säädetty virheettömästi. Tällöin täytyy lähteä liikkeelle olettamuksesta jonka mukaan ajatellaan että jos vaalilailla tahdottaisiin estää kansalaisen mahdollisuus äänestää tietyissä vaalipiireissä ehdolla olevia ehdokkaita, tämä rajoitus olisi myös lakiin kirjattu. Kun tällaista kirjausta ei ole, on äänestäjällä oikeus paitsi äänestää missä tahansa vaalipiirissä ehdolle asetettua ehdokasta, myös odottaa että annettu ääni lasketaan vaaleissa ko. ehdokkaan hyväksi kuten vaalilaki määrää.
Jos taas kyseessä onkin tilanne, että lainsäätäjälle on tullut virhe ja kielto äänestää toisessa vaalipiirissä ehdolla olevaa ehdokasta on unohtunut laista, ei viranomaisella ole oikeutta harkintavallallaan korjata lakia parhaaksi katsomallaan tavalla, lain muuttaminen kuuluu perustuslain 3 § mukaan yksin omaan eduskunnalle.
Jutun ratkaisussa saattaa olla tarpeen pohtia vaalipiirin käsitettä. Vaalilaki eikä perustuslaki missään kohdin tyhjentävästi määrittele vaalipiirin olemusta, vaan siihen viitataan eri tarkoituksissa silloin kun määritellään kansalaisen mahdollisuuksia käyttää äänioikeuttaan ja toisaalla kun määritellään kansalaisen mahdollisuuksia asettautua ehdolle vaaleissa. Periaatteen, mikä ei ole kiellettyä, on sallittua, täytyy päteä tässäkin: Tapa jolla katson vaalipiirin olemusta ja tapa jolla käytin vaalipiirejä varmaankin poikkeavat totutusta. Totutusta toimintatavasta poikkeaminen ei itsessään kuitenkaan ole peruste kontrollitoimille, sillä kaikkien viranomaisen kansalaiseen kohdistamien kontrolli- ja sensuuritoimien on perustuttava lakiin.
Mikäli kaikkien vaalipiiriin viittaavien ja vaalipiiriä määrittävien lainkohtien summa ei ole konsistentti ja jos löytyy vaalipiiriä käsittelevistä lainkohdista löytyy mahdollisuuksia ristiriitaisille tulkinnoille, perustuslain 106 §:n mukaan etusija on annettava perustuslain säännökselle.
Perustuslain 14 § puhuu valtiollisista vaaleista, lähtökohtana on siis valtiokokonaisuus: "Jokaisella Suomen kansalaisella, joka on täyttänyt kahdeksantoista vuotta on oikeus äänestää valtiollisissa vaaleissa ja kansanäänestyksissä." Edelleen: "Vaalikelpoisuudesta valtiollisissa vaaleissa on voimassa, mitä siitä erikseen säädetään tässä perustuslaissa." Tässä siis puhutaan valtiollisista vaaleista, mikä ilmaisee että perustavana oikeussuhteena on Suomen kansalainen versus Suomen valtio, ei Suomen kansalainen versus vaalipiiri.
Perustuslain 25 §:ssä, säädetään että maa jaetaan vaalipiireihin. Tässä kohdin määrätään ainoastaan valittavien ehdokkaiden määrän laskentaperuste, Suomen kansalaisten lukumäärä kussakin vaalipiirissä. Sen sijaan perustuslain 25 § ei aseta rajoituksia äänestäjän oikeuksille vaalipiirien suhteen. Päinvastoin, perustuslain 25 § erikseen takaa että "Jokaisella äänioikeutetulla on vaaleissa yhtäläinen äänioikeus". Yhtäläinen tarkoittaa yhtäläisiä oikeuksia ei ainoastaan puhtaan abstraktilla tasolla, vaan myös konkreettisella lain soveltamisen tasolla. Tällöin perustuslaki ei salli vaaleissa sellaisia rajoituksia, joilla puututaan äänestäjien yhtäläiseen asemaan valita samoista ehdokkaista. Vaalilain tulkinta, jonka mukaan äänestäjä voitaisiin pakottaa rajoittamaan valintansa vain yhden vaalipiirin ehdokkaisiin, on ristiriidassa perustuslain 25 §:n kanssa.
Jos vaalilakia tulkitaan siten, että vaalipiirit ovat ehdokkailtaan ja äänestäjiltään toisensa poissulkevia, ajaudutaan ristiriitaan perustuslain 25 §:n kanssa. Jos sen sijaan perustuslain 2 §:n määräys viranomaisen toiminnan perustumisesta lakiin otetaan vakavasti, ei vaaliviranomaisella ole oikeutta täydentää vaalilakia haluamallaan tavalla ja ristiriita poistuu.
Helsingissä 30.5.2007
Jiri Räsänen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti