Mieleeni tuli äänivaltalaisen suoran edustamisen teorian laajennus talousjärjestelmän puolelle.
- Aiemminhan olemme tutkineet erilaisia malleja, joissa (kansalais)edustajat voisivat mahdollisesti ketjuttaa edustajuuttaan eteenpäin. Ketjuttamisessa on kuitenkin tiettyjä ongelmia siinäkin tapauksessa, että se perustuu vapaaehtoisuuteen ja on milloin tahansa jokaisen ketjun jäsenen katkaistavissa. Yllättäen, koko osakeyhtiöjärjestelmä pyörii käytännössä ketjuuntumisen tuoman ylimääräisen valtaedun ympärillä. Jotkut kutsuvat sitä valtapeliksi, jotkut kapitalismiksi.
Yhtenä kapitalismin ongelmista pidetään seuraavaa ilmiötä. Yhtiö A omistaa 51% Yhtiö B:stä, joka omistaa 51% Yhtiö C:stä, joka taas omistaa 51% yhtiö D:stä. Kun herra X omistaa 51% Yhtiö A:sta, käyttää hän määräävää päätösvaltaa koko yritysketjussa A -> B -> C -> D.
A:n suhteen hänen määräysvaltansa on kiistaton. Jos tarkastellaan lopullista omistajuutta, on se B:ssä 0.51 * 0.51 = 0.2601, C:ssä 0.2601 * 0.51 = 0.132651 ja lopulta D:ssä 0.067652. Yhtiö D:tä siis hallitaan määräävästi 6,8% omistusosuudella. - Kuulinko jonkun sanovan "USA:n presidentinvaalit?" ;-)
Missä siis yleinen ja yhtäläinen äänioikeus? Ainakin seuraavankaltaisia malleja voitaisiin ajatella yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden saattamiseksi osaksi yhteiskunnan taloudellista sfääriä.
Malli 1: Lainsäädännöllisellä tasolla määritellään, että kaikissa osakeyhtiöissä vähemmistöomistajalla on oikeus osallistua yhtiön toisessa yhtiössä käytäviin äänestyksiin ensimmäisen yhtiön omaaman äänivallan suhteessa.
Malli 2: Sallitaan nykyinen käytäntö, mutta mahdollisestaan myös tässä esitetty hierarkisesti avoin äänestys. Tällöin, jos yhtiö A omistaa B:n 100 000 äänivaltaisesta osakkeesta 10 000, ja yhtiö A:n omistus jakautuu herra X:n 70% ja rouva Y:n 30% välillä, voi herra X käyttää yhtiö B:n osakekokouksessa 0.7 * 10 000 = 7000 ääntä ja rouva Y 0.3 * 10 000 = 3000 ääntä.
Mitä seurauksia hierarkisesti avoimella äänestyksellä olisi osakeyhtiöiden toimintaan? Joku voisi väittää, että se haittaisi operatiivista toimintaa, koska yhtiössä ei saataisi välttämättä aikaiseksi yksiselitteistä päätöstä.
Väitteeni on että se ei voisi haitata operatiivista toimintaa, koska mahdollinen ei-yksiselitteinen päätös ei koske tuotannollista toimintaa, vaan aggregaattitason ratkaisua, eli sitä, mitä päätöstä kannatetaan toisen organisaation päätöksentekotilanteessa. Jos X:n ja Y:n erimielisyys ei johdu eri intresseistä, vaan eri arviosta, voisi väittää, että hierarkisesti avoin äänestys johtaisi informaation hienojakoisempaan prosessointiin ennen tuotannollista päätöstä, jolloin sillä olisi keskimäärin tuotannollisia päätöksiä parantava vaikutus.
Jos X:n ja Y:n erimielisyys ei johdu eri arvioista, vaan eri intresseistä, johtaa hierarkisesti avoin äänestys tässäkin tapauksessa keskimäärin useammin kansantaloudellisesti tehokkaampiin tuotannollisiin päätöksiin. Peruste: Se eliminoi nykyjärjestelmän tapaukset, joissa Y:n ja Z:n (missä Z on yhtiö B:n merkittävä suora omistaja) yhteenlaskettu äänivalta yhtiö B:n jää vähemmistöön, vaikka niiden suoralla omistuksella mitattu yhteinen äänivalta olisi muodostanut enemmistön.
Päättely on seuraava: Jos Y ja Z preferoivat vaihtoehtoa P yli Q:n ja niiden äänivalta on (suoraan mitattuna) yli 51%, on niiden kannattama tuotannollinen päätös keskimäärin kansantaloudellisesti tehokkaampi kuin minkään vähemmistön kannattama päätös.
Tässä on tiettyä yhtäläisyyttä Matti Hyryläisen konsumistiseen yhtiömalliin, jossa yhtiö A voi omistaa yhtiö B:n vain 100% tai ei ollenkaan.
Itse olen aiemmin esittänyt yhtenä mahdollisuutena Hyryläisen mallin lievennettyä versiota, jossa yhtiön omistusoikeutta toisesta yhtiöstä ei olisi rajoitettu, mutta jossa ristiinomistus olisi kielletty. Yhdistämällä ristiinomistuksen kielto sekä yleinen ja yhtäläinen, hierarkisesti avoin äänioikeus, voisi aikaansaada varsin mielenkiintoisen osakeyhtiömallin.
Olisikohan se oikeisto- vai vasemmistopuolue, joka lähtisi tällaista ajamaan...?
1 kommentti:
Ihan hyviä perusteita sille, miksi muu kuin 0 tai 100 %:n omistus on usein haitallinen vähemmistöomistajille. Käytännössä tämä usein otetaankin huomioon.
Silloin kun vähemmistö voi halutessaan erota tai myydä osuutensa ja liittyä tai siirtää rahansa toiseen yhdistykseen tai yritykseen tai perustaa oman yhdistyksen tai yrityksen, tämä on melko lievä ongelma.
Suuri ongelma tuo on silloin, kun tätä mahdollisuutta ei ole. Näin on politiikassa - paitsi jos kansalainen suostuu vapaaehtoiseen kunnan/maanpakoon. Siksi politiikassa pitäisi säätää mahdollisimman vähän kieltoja, rajoituksia ja pakottavia lakeja ja jättää mahdollisimman paljon kansalaisten itsensä vapaaehtoisesti päätettäväksi ja sovittavaksi. Kukin eläköön haluamallaan tavalla.
Lisäksi (ei vaihtoehtoisesti, koska tämä ei johda täydellisyyteen) politiikassa pitäisi olla mahdollisimman vähän sääntöjä, jotka rajoittavat oikeutta olla blokkiutumatta tai vaihtaa blokkia. Vaalijärjestelmässä pitäisi saada äänestää ihmistä, ei välttämättä puoluetta. STV ratkaisisi tämän. Tällöin myös laskisi kynnys vaihtaa puoluetta tai perustaa uusi puolue silloin, kun vanhan puolue ei enää edusta yhtä mielipidesuuntaa edustavia henkilöitä.
Tällöin eduskuntaan ei pääsisi puolueen ehdokasvalintoja manipuloimalla vaan ainoastaan saamalla kansalta todella yhtä paikkaa vastaavan kannatuksen (ellei äänestäjien suosikkina niin edes heidän mielestään pienimpänä pahana). Nyt teoriassa vaaleissa voi 4 %:lla paikkaan vaadittavista äänistä saada paikan, vaikka 96 % saman puolueen äänestäjistä vastustaa kyseistä henkilöä, jos vain näiden 96 %:n äänet jakautuvat muille ehdokkaille riittävän tasaisesti, alle 4 % kullekin.
Lähetä kommentti